Menu
 

Väite ja vastaus 11

VÄITE: "Holokaustin uhriluku (n. 6 miljoonaa juutalaista) on liioiteltu. Punaisen ristin raportit osoittavat, että keskitysleirien uhreja oli noin 300 000."

Vastaus: Holokaustin uhriluku on tutkittu huolellisesti ja monia lähteitä (todistajalausuntoja, natsien tilastoja, väestötilastoja) vertailemalla. Natsit valmistelivat Punaisen ristin vierailut leireillä lavastamalla huolellisesti näytettävät kohteet. Punainen risti ei vieraillut ollenkaan todellisissa kuolemantehtaissa.

Arvio 6 miljoonasta murhatusta tulee useista lähteistä: ennen kaikkea Adolf Eichmannilta, joka oli yksi Holokaustin pääarkkitehdeista.[1] Useat arvostetut historioitsijat ovat myös omissa tutkimuksissaan päätyneet noin kuuteen miljoonaan (mm. Prof. Raul Hilberg, Jacob Leschinsky, Dr. Robert Rozett, Dr. Wolfgang Benz etc.). Nämä eivät ole päästä tekaistuja lukuja, vaan perustuvat huolelliseen tutkimukseen, jossa on otettu huomioon väestötilastot ennen sotaa, natsien ylläpitämät dokumentit juutalaisten kuljetuksista, natsien raportit juutalaiskysymyksen ratkaisun edistymisestä leireillä ja Einsatzgruppen-murharyhmien toiminnasta Baltiassa, Venäjällä ja Ukrainassa, natsien sodanjälkeiset lausunnot jne.

Puolan juutalaisia oli ennen sotaa 3 300 000. Sodan jälkeen puolanjuutalaisia oli hengissä enää alle 300 000. Baltian maissa oli juutalaisia ennen sotaa 250 000, sodan jälkeen 20 000, Saksan juutalaisia oli 250 000, sodan jälkeen 30 000, Hollannin juutalaisia oli 140 000, sodan jälkeen alle 40 000 – maakohtainen luettelo uhrien lukumäärästä löytyy monista lähteistä.[2]

Punaisen Ristin käynnit Auschwitzissa ja Theresienstadtissa

SS-Untersturmführer Dr Hans Münch todistajanlausunnossaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä (Trial of the Major War Criminals, 1948, Vol.VIII, s.313-321): ”Todistin useaan kertaan siviileille ja Punaisen Ristin komissioille ynnä muille järjestettyjä kiertokäyntejä leirillä (Auschwitz), ja leirin johto järjesti ne mestarillisesti niin, etteivät kiertokäynneillä olleet ihmiset nähneet mitään epähumaania kohtelua. Vain pääleiri näytettiin ja tässä pääleirissä oli niin sanottuja näyteosastoja, erityisesti blokki 13, joka oli valmistettu sellaisia käyntejä varten ja varusteltu normaalin sotilasparakin tapaan sängyillä, joissa oli lakanat, ja hyvin toimivilla pesutiloilla.”

Punaisen Ristin vierailu keväällä 1944 Theresienstadiin on myös surullisen kuuluisa lavastusnäytös. Theresienstad oli natsien näyttöleiri – se oli perustettu hengeltään Suomenlinnan tyyliseen 1700-luvun linnoituksen sisällä sijaitsevaan kasarmikylään. Sinne oli sijoitettu saksanjuutalaisia kuuluisuuksia, kansainvälisiä taiteilijoita ym, joiden katoamiseen ei ollut varaa. Mutta ”lopullisen ratkaisun” ollessa täydessä vauhdissa keväästä 1942 syksyyn 1944 myös Theresienstad oli tupaten täynnä Auschwitziin matkalla olevia juutalaisia. Ennen Punaisen ristin vierailua kasarmikylää tyhjennettiin (7 kuljetusta Auschwitziin, 17 517 juutalaista joista ainoastaan 1168 selvisi) , puistoihin pystytettiin sirkustelttoja ja avattiin pikapikaa kahvila, pankki ym. Vierailijoille järjestettiin ohjelmanumeroita, mm. lastenooppera – jonka esittäjät kaikki murhattiin Auschwitzissa jälkeenpäin. Muutama kuukausi IRC:n vierailun jälkeen kuljetukset Auschwitziin aloitettiin taas, ja syksyllä 1944 11 kuljetusta vei 18 402 juutalaista Auschwitziin, näistä vain 1574 selvisi hengissä.[3]

Miltä näytti Auschwitzissa sen vapauttamisen jälkeen, näkyy kuuluisista dokumenttifilmeistä, jotka Alfred Hitchcock kuvasi. Punaisen ristin raporteissa esiintynyt huoli pesutilojen tasosta Auschwitzissa osoittaa vain järkyttävää naiiviutta ja sokeutta:

https://www.youtube.com/watch?v=joWT9RGKYo4
https://www.youtube.com/watch?v=w9q3yDxiOfQ
https://www.youtube.com/watch?v=QUmxtZBOZ4s
https://www.youtube.com/watch?v=u5Q6_xMBREY


Natsien tuhoamiskeskukset, joita ei mainita Punaisen ristin luetteloissa

Auschwitz oli yhdistetty pakkotyöleiri ja tuhoamisleiri, jonka ympärillä toimi kymmeniä alaleirejä ja natsien juutalaista orjatyövoimaa käyttäviä tehdaskomplekseja. Natseilla oli myös viisi pelkästään tuhoamiseen tarkoitettua keskusta, joita Punaisen Ristin luettelossa ei ole lainkaan: Treblinka 2 (toimi heinäkuusta 1942 elokuuhun 1943, sinä aikana laitoksessa murhattiin 900 000 juutalaista, Sobibor (toimi maaliskuusta 1942 joulukuuhun 1943, murhattiin n.200 000 juutalaista), Belzec (leiri toimi maaliskuusta 1942 kesäkuuhun 1943, jonka jälkeen se purettiin – siinä ajassa n. 500 000 juutalaista murhattiin), Majdanek ja Chelmno. Näissä tilaa ei tarvittu muulle kuin junan saapumiselle, pukuhuoneille, kaasukammioille ja polttouuneille ja sille pienelle joukolle, jota tarvittiin tuhoamisprosessin käynnissä pitämiseen ja murhattujen omaisuuden lajitteluun.

Treblinkassa toiminut SS-Untersharführer Franz Suchomel kuvasi lausunnossaan, kuinka kaasukammioiden ovia avattaessa ihmiset putosivat sieltä kuin perunat ja että joka päivä sata juutalaista valittiin vetämään ruumiit joukkohautoihin. Joka päivä päivän lopuksi nämä sata ammuttiin. (Claude Lanzmann: Shoah, 1985, s.54 – sama lausunto on myös filmillä Shoah)
Treblinkan uuneissa pystyttiin polttamaan natsien raporttien mukaan 12 000 ruumista päivässä. Sodanjälkeinen tutkintakomissio löysi Treblinkasta monien metrien syvyydeltä haudattua ihmistuhkaa.

Treblinkan hirveästä todellisuudesta voi lukea muutama vuosi sitten suomeksi julkaistun harvinaisen todistajakertomuksen (Treblinkasta ei jäänyt montaakaan ihmistä henkiin):

Chil Rajchman: Treblinkan viimeinen juutalainen. Rajchman joutui toimimaan leirillä hiusten keritsijänä ja poistamaan uhrien suusta kultapaikkoja. Rajchman pakeni leiriltä 1943 kapinan yhteydessä ja oli harvoja eloonjääneitä. Hän teki pakomatkallaan muistiinpanoja näkemästään, mutta antoi luvan muistiinpanojensa julkaisuun vasta kuolemansa jälkeen.


Nimeltä tunnettuja juutalaisia holokaustin uhreja on 4,3 miljoonaa

The Central Database of Shoah Victims' Names (Holokaustin uhrien keskusarkisto)[4] on kerännyt tähän mennessä 4,3 miljoonan juutalaisen holokaustin uhrin nimet. Noin 2,6 miljoonan uhrin nimen lisäksi mukana on omaisen tai muun ihmisen tunteneen henkilön kuvaus ja valokuva. Ensimmäiset 800 000 nimeä ja elämäntarinaa koottiin jo 50-luvulla. Monien ihmisten tarinat edelleen puuttuvat osaksi siksi, että Itä-Euroopassa kokonaiset juutalaisyhteisöt tuhottiin.


[1]Wannseessa tammikuussa 1942 pidetyssä konferenssissa Eichmann oli esimiehensä Reinhard Heydrichin kanssa valmistelijana. Konferenssissa informoitiin keskeisiä natsivirastoja juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta ja keskusteltiin sen toteuttamisesta. Kokouksessa Eichmannilla oli mukana tilasto kohteena olevasta juutalaisväestöstä. Tilaston mukaan näitä oli 11 miljoonaa (mukana myös ne Euroopan maat, jotka eivät olleet natsien vallassa ja Itä-Euroopan alueet Venäjää myöten).



Ensimmäisen kerran uhriluvun mainitsi SS-upseeri Dr. Wilhelm Höttl, joka todisti Nürnbergin oikeudenkäynneissä 1945. Hän sanoi tuolloin saman, minkä toisti Eichmannin oikeudenkäynnissä 1961, että Eichmann sanoi hänelle elokuussa 1944, että noin 6 miljoonaa juutalaista oli tuhottu, 4 miljoonaa tuhoamisleireillä ja 2 miljoonaa ampumalla ja muista syistä, kuten sairauksiin.”



Uhriluvuista lisää: http://www.nizkor.org/ftp.cgi?camps/auschwitz/victims/numbers.killed

Eichmannin oikeudenkäynnistä: http://www.archives.gov.il/archivegov_eng/publications/electronicpirsum/eichmantrial/eichmantrialintroduction.htm

Eichmannin oikeudenkäynti on nähtävillä internetissä: https://www.youtube.com/watch?v=Fv6xbeVozhU

[2] Varsin yksityiskohtaisesti kuljetukset keskitysleireihin ja kuolemanleireihin eri kaupungeista löytyvät esm. Martin Gilbert: The Routledge Atlas of the Holocaust1982, J.M.Dent Ltd)

[3]Lisää Punaisen ristin vierailusta Theresienstadtissa:

http://www.ushmm.org/wlc/en/article.php?ModuleId=10007463

http://www.scrapbookpages.com/CzechRepublic/Theresienstadt/TheresienstadtGhetto/History/RedCrossVisit.html

[4] http://db.yadvashem.org/names/search.html?language=en