Menu
 

Väite ja vastaus 12

VÄITE: "Natsit eivät aikoneet murhata juutalaisia. Väite holokaustista on juutalaisten propagandaa, jolla he saivat maailman sympatiat ja tuen juutalaisvaltion muodostamiselle."

VASTAUS: Natsien aikeesta tuhota koko Euroopan juutalaiset on paljon materiaalia. Natsijohtajat antoivat suoria lausuntoja asiasta jopa julkisesti. Suoria kuvauksia päättäväisestä ja tavoitteellisesta toiminnasta löytyy myös natsien päiväkirjoista, raporteista, käskyistä ja todistajalausunnoista.

Natsien aikeesta murhata koko Euroopan juutalaisyhteisö on paljon aineistoa. Hitler itse puhui juutalaisten hävittämisestä julkisesti mm. 30. tammikuuta 1939 Valtiopäivillä: ”Jos juutalaiset onnistuvat Euroopan ulkopuolelta tai sisältä syöksemään kansakunnat uuteen maailmansotaan, seurauksena ei ole maailman bolshevisointi ja siten juutalaisten voitto, vaan juutalaisen rodun tuho Euroopassa.”

Marraskuun 8., 1942, Hitler puhui: ”Muistatte Valtiopäiväistunnon, jossa julistin: jos juutalaiset kuvittelisivat, että he voivat saada aikaan maailmansodan tuhotakseen eurooppalaiset rodut, seurauksena ei ole Euroopan rotujen tuho vaan Euroopan juutalaisten tuho. Ihmiset aina nauroivat profetioilleni. Niistä, jotka tuolloin nauroivat, hyvin monet eivät naura enää, ja ne jotka vielä nauravat, eivät ehkä tule nauramaan kovin kauan enää.”

Himmler puhui Posenissa 4.10.1943 nauhoitetussa puheessa juutalaisten kansanmurhasta ”basillien tuhoamisena” (Nürnbergin tuomioistuimen pääsyytettyjen oikeudenkäynnin asiakirjoissa, Vol.XXIX, s.145, puheen äänite löytyy alla olevasta linkistä): "Puhun nyt juutalaisten evakuoinnista - ja juutalaisen kansan tuhoamisesta. Tämä on yksi niistä asioista, joista voidaan helposti sanoa: 'juutalaiset tuhotaan' - näin sanoo jokainen puolueen jäsen: 'aivan oikein, se on meidän suunnitelmamme, eliminoida juutalaiset, tuhota heidät, me olemme tekemässä sitä.'"[1]

Göbbels oli natsien propagandaministeri. Hän alkoi pitää päiväkirjaa vuonna 1923, viimeisen päiväkirjamerkinnän hän teki 10.4.1945. Göbbels teki laajennetun itsemurhan Hitlerin bunkkerissa sodan viimeisinä päivinä. Muutama ote päiväkirjoista:

Helmikuun 14., 1942: "Jälleen kerran Führer ilmaisi päätöksensä tuhota Euroopan juutalaiset säälimättä. Kaikki herkkähermoinen tunteellisuus pitää unohtaa. Juutalaiset ovat ansainneet sen katastrofin, joka nyt on kohdannut heitä. Heidän tuhonsa kulkee käsi kädessä vihollistemme tuhoamisen kanssa. Meidän täytyy kiihdyttää tätä prosessia kylmän armottomasti".

Maaliskuu 27., 1942: "Menetelmä on melko barbaarinen eikä sovi kuvattavaksi tässä yksityiskohtaisemmin. Juutalaisista ei jää paljon jäljelle. Kokonaisuudessaan voi sanoa, että noin 60% prosenttia heistä likvidoidaan ja vain 40% voidaan käyttää pakkotyövoimana."

Auschwitzin komendantti Rudolf Höss kirjoitti 200-sivuiset muistelmat ollessaan sodan jälkeen puolalaisessa vankilassa. Teksti on omakätistä ja sisältää paljon yksityiskohtaisia kuvauksia Hössin perheen elämästä ja hänen henkilökohtaisesta asemastaan ja tunteistaan mutta myös tarkan kuvauksen kaasukammioiden käytöstä ja toiminnasta Auschwitzissa. Höss kirjoittaa:

”Keväällä 1042 tuli Ylä-Sleesiasta ensimmäinen lasti juutalaisia, jotka olivat kaikki korvamerkittyjä tuhottaviksi. Heidät vietiin junien lastausalueelta Bunkkeri 1:lle niityn halki, jolle myöhemmin sektori III:n rakennettiin...”[2]

Höss kuvaa omaa rooliaan: ”Minulla ei ollut epäilystäkään, että Hitlerin käskyjä täytyi totella ja että SS:n velvollisuus oli toteuttaa ne huolimatta siitä, että meitä kaikkia kalvoivat salaiset epäilykset...Saadakseni alaiseni toteuttamaan tehtävänsä, oli psykologisesti välttämätöntä, että näytin itse vakuuttuneelta tämän kauhistuttavan julman käskyn välttämättömyydestä...Minun täytyi näyttää kylmältä ja välinpitämättömältä tapahtumille, jotka olisivat vääntäneet jokaisen sydäntä, jolla on inhimillisiä tunteita...Minun täytyi katsella kylmästi, kun äidit nauravien tai itkevien lasten kanssa menivät kaasukammioihin...Minun täytyi katsella tunti tunnilta, päivä päivältä ruumiiden siirtämistä ja polttamista, hampaiden irrottamista, hiusten leikkaamista, koko kammottavaa loputonta touhua.

Minun täytyi seistä tunteja hirveässä hajussa, kun joukkohaudat avattiin ja ruumiit raahattiin poltettaviksi. Minun täytyi katsoa kurkistusreiästä kaasukammioon suoraan itse kuoleman prosessia, koska lääkärit halusivat minun näkevän sen. Minun täytyi tehdä tämä, koska minä olin se, jota kaikki katsoivat, koska minun täytyi näyttää, etten ainoastaan antanut käskyjä vaan olin myös valmis ottamaan osaa kaikkiin tehtäviin, joita olin määrännyt alaisilleni.”[3]

SS-lääkäri Paul Kremer kirjoittaa 2.9.1942 päiväkirjamerkinnässään: ”olin ensimmäistä kertaa läsnä 'erityiskäsittelyssä' klo 3 aamulla. Siihen verrattuna Danten inferno (helvetti) näyttää lähes komedialta. Auschwitzia kutsutaan oikeutetusti tuhoamisleiriksi!”

Syyskuun 5., 1942: ”olin iltapäivällä mukana 'erityiskäsittelyssä' naisten leirissä (”muslimeja”) - (huom: näin kutsuttiin juutalaisia naisia, jotka olivat laihtuneet luurangoiksi eivätkä enää reagoineet ympäröivään maailmaan) - kaikista kauheuksista kauheinta. Hschf. Thilo, sotilaslääkäri, oli oikeassa kun hän sanoi tänään minulle, että olemme täällä sijoitettuna 'anus mundiin' (maailman peräaukkoon). Illalla noin klo 8 olin jälleen mukana 'erityiskäsittelyssä' Hollannista tuodun erän kanssa..."

Hössin arvion mukaan Auschwitzissa murhattiin 2,5 miljoonaa juutalaista – samanlaisen arvion tekee myös Pery Broad omassa lausunnossaan. Historian tutkimus on arvoinut Auschwitzissa murhattujen lukumäärän pienemmäksi, n. 1,5 miljoonaksi.

Mitä tarkoitti ”erityiskäsittely” (Sonderbehandlung)?

Juutalaisten kansanmurhasta päätettäessä käytettiin ilmaisuja ”lopullinen ratkaisu”, ”erityiskäsittely” ym, kuten käy aina, kun murhaamisesta tehdään laillista – sitä ei kutsuta murhaksi. Natsit olivat erityisen varovaisia, koska he pelkäsivät tietojen tihkuvan liittoutuneille. Himmler määräsi huhtikuussa 1943, ettei termiä ”juutalaisten erityiskäsittely” (”Sonderbehandlung”) pitäisi käyttää missään asiakirjoissa, vaan se pitäisi korvata vielä hämärämmällä termistöllä.
Mm. Eichmann sanoi oikeudenkäynnissään, että erityiskäsittely tarkoitti tappamista.

SS-Untersturmführer Hans Münch, joka toimi Auschwitzissa lääkärinä, antoi vapaaehtoisesti televisiohaastattelun Ruotsin televisiolle 1981. Ote haastattelusta:

Haastattelija: Eikö tuhoamisen ideologia ole täysin vastoin lääkärin eettisiä arvoja?
Münch: Ehdottomasti. Siitä ei ole mitään keskusteltavaa. Mutta elin silloin tuossa ympäristössä ja yritin kaikin tavoin välttää sen hyväksymistä, mutta minun täytyi elää sen kanssa. Mitä muuta olisin voinut tehdä? Enkä joutunut kohtaamaan koko asiaa suoraan ennen kuin minut ja esimieheni käskettiin ottamaan osaa tuhoamisprosessiin koska leirin lääkärit olivat liian ylikuormitettuja.
Haastattelija: Haluaisin kysyä jotakin...epäilijät sanovat että ”erityiskäsittely” (Sonderbehandlung) saattoi tarkoittaa mitä vain, ei välttämättä tuhoamista.
Münch: ”Erityiskäsittely” oli termi, jota keskitysleireillä käytettiin tuhoamisesta. Jos kyseessä oli isompi ihmisryhmä, jonka käsittelyyn vain kaasu oli kustannustehokasta, heidät kaasutettiin.
Haastattelija: ”Erityiskäsittely” tarkoitti kaasuttamista?
Münch: Kyllä, ehdottomasti.

Holokaust ja Israelin valtion syntymiseen vaikuttaneet kansainväliset päätökset

Kaiken kaikkiaan, natsien hirmuteoista on miljoonia lehtiä todistusaineistoa – sekä natsien omia dokumentteja, puheita, päiväkirjoja, todistajalausuntoja että uhrien ja sivullisten todistajalausuntoja, valokuvia, oikeusasiakirjoja, piirroksia, filmejä. Sen sijaan juutalaisten väitetystä salaliitosta ei ole tähän mennessä nähty vielä yhtään asiakirjaa tai dokumenttia. Lisäksi väite, että tällaisella olisi haettu sympatioita Israelin valtion luomiseksi on anakronismi. Israelin valtion luomisen oikeuttaneet kansainväliset päätökset tehtiin ennen holokaustia 1.maailmansodan rauhankonferensseissa Pariisissa ja San Remossa. Toisen maailmansodan jälkeen perustetulla YK:lla ei oman perustamisasiakirjansa mukaan ollut oikeutta muuttaa näitä Kansainliiton päätöksiä. Marraskuun 1947 YK:n yleiskokouksen ehdotus Palestiinan jakamiseksi oli kansainvälisoikeudellisesti vain ehdotus, jonka teki elin, jolla ei ollut oikeutta muuttaa Kansainliiton päätöstä.


[1]http://www.holocaust-history.org/himmler-poznan/himmler-poznan-large.mov

[2]KL Auschwitz Seen by the SS (Auschwitzia koskevat osat Rudolp Hössin muistelmista – Auschwitzin vartijan Pery Broadin kuvaus – Auschwitzissa lääkärinä toimineen SS-upseerin Johann Paul Kremerin päiväkirjan otteet hänen Auschwitzissa olonsa ajalta), The Auschwitz-Birkenau State Museum, Oswiecim 1998, s.72-73 Tämän jälkeen Höss kuvaa paniikkia, joka syntyi, kun ryhmässä levisi huhu, että heidät tuhotaan. Tapauksen jälkeen kiinnitettiin erityisesti huomiota, että kaikin tavoin pidetään uhrit rauhallisina. Höss kertoo myös yksittäisiä tapauksia, joita hän oli todistamassa – esimerkiksi hän kertoo nuoresta naisesta, joka kiinnitti hänen huomionsa, koska hän auttoi kaikkia, pikkulapsia ja vanhuksia riisuutumaan eikä näyttänyt yhtään tyypillisesti juutalaiselta. Nainen oli jättäytynyt viimeiseksi ja lopulta seistessään oviaukolla sanoi: ”Tiesin koko ajan, että meidät tuodaan Auschwitziin kaasutettaviksi. Pidin huolta, etten joutunut valinnassa työhön kelpuutettaviin, koska halusin pitää huolta lapsista loppuun asti. Halusin mennä heidän kanssaan kaiken läpi, täysin tietoisina siitä, mitä tapahtuu. Toivon että se tapahtuu nopeasti. Hyvästi!” (s.75)

[3]Ed. s.78-79