Menu
 

Väite ja vastaus 6

VÄITE: "Koko Lähi-idän kriisin perussyy on se, että juutalaiset tulivat yhtäkkiä 2000 vuoden jälkeen vaatimaan palestiinalaisten alueita vanhojen uskonnollisten tekstien perusteella. Kyllä me suomalaisetkin tappelisimme, jos tänne ilmestyisi joku muinainen kansa vaatimaan maamme jakamista."




VASTAUS: Juutalaisasutus ei katkennut missään vaiheessa alueella.


Roomalaisten hävitettyä temppelin v.70 jKr[1] maahan jäi paljon juutalaisia. Toisen vuosisadan alussa keisari Hadrianuksen aikana (117-138 jKr) juutalaisiin kohdistettiin vainoa. Hadrianus aloitti rakentamaan Jerusalemin paikalle roomalaista kaupunkia (Aelia Capitolina) ja pystytti temppelin paikalle Jupiterin palvontapaikan[2]. Juutalaiset yrittivät tällöin itsenäisyyssotaa roomalaisia vastaan v.132-135 jKr Bar Kokhban johdolla (toinen juutalaissota[3]), mutta hävisivät, ja roomalaiset aloittivat jyrkät kostotoimet juutalaisia vastaan[4]. Juudean asukkaista suurin osa kuoli tai vietiin pakkosiirtolaisuuteen. Juutalaisen kansan diasporan katsotaan alkaneen juuri näistä pakkosiirroista. Juutalaisuuden painopiste Pyhällä maalla siirtyi Galileaan, jonka juutalaisyhteisöissä koottiin seuraavina vuosisatoina juutalainen suullinen laki ns. Jerusalemin Talmudiin[5].


Hadrianuksen kapinan jälkeisiin kostotoimiin kuului myös Juudean nimittäminen ”Filisteaksi” (Palestiinaksi) Israelin muinaisten vihollisten filistealaisten mukaan. Filistealaiset olivat Kreetalta Gazan rannikolle asettunut kansa, joka oli jo roomalaisaikana kadonnut. Nykyisillä palestiinalaisilla ei ole yhteyttä raamatun filistealaisiin vaan he ovat arabeja. Alueen arabit omaksuivat ”palestiinalainen”-nimen 60-luvulla osana poliittista kampanjaa Israelia vastaan.[6]


Rooman käännyttyä kristinuskoon alue joutui Bysantin alaisuuteen. Bysantin hallinnassa juutalaisiin kohdistettiin kristinuskoon perustuvaa sortoa ja vainoa[7], ja juutalaiset yrittivät irtautua Bysantin alaisuudesta.[8] 600-luvulla Persia ja Bysantti taistelivat alueesta, ja alueen juutalaisten kapinaliike tuki persialaisia.[9] Persian ja Bysantin valta alueella romahti kuitenkin nopeasti kun Arabian niemimaalta uutta uskontoa raivoisalla voimalla levittävä islamilainen kalifaatti alisti alueen valtaansa 630-luvulla.[10]


Valloitussodassa kalifaatin joukot Amr bin Al-Asin johdolla murhasivat kristittyjen, juutalaisten ja samarialaisten kyliä, naisia ja lapsia vietiin orjuuteen, kirkkoja ja synagogia tuhottiin ja muutettiin moskeijoiksi.[11] Myöhemmin muslimivalloittajat soivat juutalaisille oikeuksia, heidän sallittiin jälleen asettua Jerusalemiin asumaan, jolloin 70 perhettä Tiberiaasta muutti kaupunkiin. Hebronin juutalaisille annettiin lupa rakentaa synagoga Abrahamin haudan yhteyteen. 700-luvun alussa alueella oli vilkkaita juutalaisyhteisöjä mm. Jerusalemissa ja Gazassa, ja esimerkiksi Tiberiaan kaupungissa oli yli 30 synagogaa.[12]


Muslimivalloittajien politiikka toisuskoisia kohtaan muuttui kuitenkin pian - kirkkoja ja synagogia alettiin jälleen tuhota ja muuttaa moskeijoiksi ja juutalaisten temppelin paikalle pystytettiin bysanttilaisvaikutteinen Kalliomoskeija[13]. 700-luvulla ei-muslimien kohtelu kiristyi entisestään, ja monet juutalaiset muuttivat pois alueelta. Kaikesta huolimatta juutalaisia yhdyskuntia oli yli sadassa Palestiinan alueen kaupungissa ja kylässä, suurimmat Haifassa, Jaffassa, Askelonissa ja Hebronissa.[14]


1000-luvulla alkoivat ristiretket. Niiden sytykkeenä olivat Eurooppaan kantautuneet tiedot kristittyjen vainoista Palestiinassa. Paavi Urbanus II kutsui kristikuntaa pyhään sotaan pyhän maan vapauttamiseksi muslimien vallasta. Ristiretkeläisinto levisi Euroopassa, ja sen vallassa ristiretkeläiset ryöstivät ja murhasivat Euroopan juutalaisyhteisöjä.[15] Palestiinan juutalais- ja muslimiväestölle ristiretkeläisvalloitus oli verinen. Jerusalemin valloituksessa 1099 eurooppalaiset ristiritarit murhasivat kaupunkia puolustaneet juutalaiset ja arabit lähes viimeiseen mieheen.[16] Vainoista huolimatta ristiretkeläisaikanakin juutalaisten alija, muutto Israelin maalle jatkui.[17]


Ristiretkeläisvalta kesti 1200-luvun lopulle, jolloin Kaukoidästä hyökänneet mongolit tunkeutuivat Lähi-itään saakka. Heidän invaasionsa tuhosi Bagdadista johdetun islamilaisen Abbasidien kalifaatin, ja he etenivät aina Galileaan saakka, jossa kohtasivat Egyptin mamelukkien johtaman armeijan. Mamelukit olivat alkuaan turkkialaissyntyisiä orjia, joista oli muodostunut Egyptiä johtava sotilasluokka. Vuonna 1260 mamelukkien armeija voitti mongolien armeijan Jizreelin tasangolla käydyssä Ain Jalutin taistelussa[18]. Voitettuaan mongolit mamelukkien armeija tuhosi myös jäljellä olevan ristiretkeläisten kuningaskunnan. Ristiretkeläisten viimeisen linnakkeen Akkossa he valloittivat vuonna 1291.[19]


Vaikka mamelukkihallinto sorti juutalaisia ja kristittyjä, juutalaisasutus alkoi elpyä 1300-luvun aikana.1300-luvun lopulla alueelle alkoi tulla alueelle yhä enemmän juutalaisia, jotka pakenivat vainoja Euroopasta.[20] 1400-luvulla juutalaisia pakeni Espanjasta, jossa 1300-luvun lopulta asti juutalaiset olivat joutuneet ankaran vainon ja pakkokäännytysten kohteeksi. 1400-luvun aikana Espanjan pahamaineisen inkvisition uhreiksi joutuivat ennen kaikkea kristinuskoon kääntyneet juutalaiset.[21] Vuonna 1492 juutalaiset karkotettiin Espanjasta, ja monet pakolaiset suuntasivat tiensä Palestiinaan.[22] 1400-luvun lopussa Jerusalemissa oli merkittävä juutalaisyhteisö, joka asui nykyäänkin juutalaisena korttelina tunnetussa Vanhan kaupungin osassa.[23]


Palestiinan alue joutui turkkilaisen imperiumin valtaan 1400-luvulla. 1453 Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli antautui turkkilaisille, ja vuonna 1516 sulttaani Salim valtasi Syyrian alueet mamelukeilta. Jerusalemin vanhan kaupungin nykyiset muurit rakennettiin turkkilaisvallan alkupuolella 1530-40-luvuilla. 1500-1600-luvuilla oli vilkkaita juutalaisyhteisöjä sekä kaupungeissa että maaseudun kylissä. Ranskalainen kirjailija Pierre Belon, joka matkusti alueella 1527, kertoo: Näimme Beetsaidan ja Korasimin kylät. Nykyään näitä kyliä asuttavat juutalaiset, jotka ovat rakentaneet koko alueen järven ympärillä, synnyttäneet kalastusteollisuuden ja saaneet aiemmin autioituneen maan kukoistamaan.[24]


Turkkilaishallinnon neljää vuosisataa leimaavat kuitenkin pääasiassa maan rappeutuminen ja levottomuus, jonka aiheuttivat beduiinirosvojoukkojen hyökkäykset maata viljelevien fellahien kimppuun. Levottomat ja epävarmat olot johtivat siihen, että väestökehitys oli 1800-luvun loppupuolelle saakka negatiivinen. Kehityskulku kääntyi, kun Israelin syntyyn johtanut juutalaisten joukkomuutto alueelle alkoi 1800-luvun loppupuolella. Muuttoliikkeen aiheuttivat ennen kaikkea Venäjän ja Itä-Euroopan laajat juutalaisvainot ja joukkokarkotukset mutta myös juutalaisten keskuudessa orastanut sionismi.[25]


Monet matkakuvaukset 1700-1800-luvuilta kuvaavat maan rappeutunutta tilaa. 1780-luvulla ranskalainen historioitsija Francois Volney kirjoitti: "Talonpojat hyökkäilevät jatkuvasti toistensa maille tuhoten viljelyksiä ja oliivipuita ja vieden mukanaan karjan. Turkkilaiset, jotka kaikkialla suhtautuvat välinpitämättömästi vastaavanlaisten levottomuuksien tukahduttamiseen, ovat täällä niiden suhteen hyvin tarkkaavaisia, sillä heidän hallintonsa alueella on hyvin horjuva. Beduiinit, joiden leirit ovat maan tasankoalueella, ovat jatkuvasti avoimissa vihamielisyyksissä heidän kanssaan, mistä taas talonpojat hyötyvät vastustaessaan hallintoa tietämättömyydestä johtuvan sokean oikun tai hetken hyödyn mukaisesti. Tästä syntyy anarkia, joka on vielä kauhistuttavampi kuin muualla vallitseva despotismi, kun kilpailevien joukkioiden molemminpuolinen tuhoaminen on tehnyt tämän osan Syyriaa vielä surkeammaksi kuin minkään muun."[26]


1865 H.B.Tristam kuvasi maata matkakertomuksessaan ”The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine”: ”Muutama vuosi sitten Jordanjoen laakso oli talonpoikien monin paikoin viljelemää aluetta, nyt sen ovat ottaneet haltuunsa beduiinit, jotka eivät viljele maata lukuun ottamatta muutamia laikkuja, joita hoitavat heidän orjansa; beduiinien mukana tuli laittomuus ja kaiken turkkilaishallinnon hävittäminen. Itärannalla ei ole minkäänlaista hallintoa…Palestiina tulee autioitumaan ja joutumaan nomadien käsiin.” ”Sekä pohjoiseen että etelään Saaronin tasangolta maa on muuttumassa viljelemättömäksi ja kokonaiset kylät katoavat maan pinnalta. Vuoden 1838 jälkeen 20 kylää on hävinnyt (beduiinien toimesta) ja väestö juurittu. (s.490)


Mark Twain kuvaa Pyhää maata matkakertomuksessaan vuodelta 1867 (The Innocents Abroad): "Autioitunut maa, jonka maaperä on tarpeeksi viljava, mutta annettu täysin rikkaruohojen valtaan – hiljainen surullinen laakeus… Koko Jizreelin laaksossa ei ole yhtä ainutta kylää, ei 30 mailiin kumpaankaan suuntaan. Siellä on muutamia ryppäitä beduiinien telttoja, mutta ei yhtään pysyvää asutusta. Kaikista synkistä maisemista Palestiinan täytyy olla mielestäni pahin. Kukkulat ovat paljaita, laaksot ovat epämiellyttäviä hylkymaita…se on toivoton, ankea ja sydäntäsärkevä maa."[27]




[1]Päälähde Vespasianuksen ja Tituksen juutalaissodista on juutalaisen historioitsijan Josefuksen silminnäkijäkuvaus. Englanninkielinen käännös: War of the Jews http://sacred-texts.com/jud/josephus/#woj



[2]Roomalainen historioitsija Dio Cassius kuvaa Hadrianuksen politiikan ja siitä seuranneen toisen juutalaissodan Rooman historiassaan http://www.archive.org/stream/diosromanhistory08cassuoft#page/446/mode/2up



(ss.447, 449, 451)


[3]http://en.wikipedia.org/wiki/Bar_Kokhba_revolt,
http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Judaism/revolt1.html



[4]http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Judaism/revolt1.html Hadrianuksen vainojen aikana useat juutalaiset merkittävät rabbit kokivat marttyyrikuoleman, mm. Rabbi Akiva http://en.wikipedia.org/wiki/Ten_Martyrs




http://www.jewishencyclopedia.com/articles/7015-hadrian



[5]http://www.aish.com/jl/h/48948646.html



[6]Aiheesta ”kuka on palestiinalainen” lisää väitteessä nro 7


[7]http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_the_Jews_in_the_Byzantine_Empire




https://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/History/byzantine1.html



Laajemmin alueen juutalaisten elämästä Aleksanteri Suuren valloituksista arabivalloitukseen asti Peter Schäfer: The History of the Jews in the Greco-Roman World, ISBN 0-415-30585-3


[8]Bysantin vastaisesta juutalaiskapinasta lisää: http://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_revolt_against_Constantius_Gallus



[9]Juutalaisten kapinaliike bysanttia vastaan http://en.wikipedia.org/wiki/Jewish_revolt_against_Heraclius



[10]http://en.wikipedia.org/wiki/Rashidun_Caliphate Muutamassa vuosikymmenessä Muhammedin kuoleman jälkeen (632 jKr) kalifaatti oli valloittanut Bysantilta Pyhän maan lisäksi Syyrian, Pohjois-Afrikan, itäiset osat Anatoliaa, monet Välimeren saaret (Sisilia, Kypros, Rhodos) ja piiritti kristikunnan pääkaupunkia Konstantinopolia ensimmäisen kerran jo vuosina 674-8. Se alisti koko Persian imperiumin valtaansa ja levisi pitkälle Keski-Aasiaan, Kaukasukselle ja Anatoliaan, ja ainoastaan muslimien kesken alkanut keskinäinen vallanperimykseen liittyvä taistelu, joka nykyäänkin näkyy jakona shiioihin ja sunneihin, jarrutti sen vallan leviämisen vielä pitemmälle. Persian kuninkaan ja kalifi Omar Ibn al-Khatabin kirjeenvaihto: http://www.persepolis.nu/timeline-letters.htm



[11]Bat Ye'or: The Decline of Eastern Christianity under Islam, s.44


Otteita Jerusalemin patriarkan Sofroniuksen ja muiden kristittyjen kirjeistä Lähi-idästä islamilaisen kalifaatin ekspansion ajalta 600- ja 700-luvuilta. Otteet Sofroniuksen kirjeistä ovat Palestiinan muslimivalloituksen alkusta vuodelta 634 ja hiukan ennen Jerusalemin valloitusta 636-7 jKr: http://web.archive.org/web/20060429163403/http://www.christianorigins.com/islamrefs.html#sophronius



[12]Moshe Gil: A History of Palestine 634-1099, s.175,



http://zionismontheweb.org/Palestinian_Israel_Conflict/?tag=synagogue



[13]http://en.wikipedia.org/wiki/Dome_of_the_Rock



[14]Gerald M. Adler: The Palestinian – Israeli Conflict: Legal Aspects in a Historical and Political Context, lLuku 2


2. Jewish Population of the Holy Land Under Early Islamic Conquest and Occupation



http://zionismontheweb.org/Palestinian_Israel_Conflict/?cat=21



[15]http://en.wikipedia.org/wiki/Rhineland_massacres



[16]http://www.eyewitnesstohistory.com/crusades.htm



[17]3. Jewish “Aliyah” Attempts to Return to Palestine – Frustrated by Christian Millenium Crusades (Phase I ) 4. Effectof Crusader Controlof Holy Land(Phase II)
[18] http://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Ain_Jalut



[19]http://en.wikipedia.org/wiki/Siege_of_Acre_%281291%29



[20]http://www.fordham.edu/halsall/jewish/1348-jewsblackdeath.asp,
http://zionismontheweb.org/Palestinian_Israel_Conflict/?p=71



[21]http://www.jewishencyclopedia.com/articles/8122-inquisition



[22]http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Judaism/expulsion.html




http://davidwacks.uoregon.edu/2012/01/31/settlement/



[23]http://en.wikipedia.org/wiki/Old_Yishuv



[24]P.Belon: Les observations plusieurs, 1553, https://archive.org/details/gri_observations00belo



E.Birnbaum: In the Shadows of the Struggle, 1990 http://books.google.fi/books?id=GB8uPatYT6kC&printsec=frontcover&dq=In+the+Shadow+of+Struggle&hl=fi&sa=X&ei=OTIlVP2eIOLXyQPjjYDYDA&ved=0CB8Q6AEwAA#v=onepage&q=In%20the%20Shadow%20of%20Struggle&f=false



[25]http://en.wikipedia.org/wiki/Anti-Jewish_pogroms_in_the_Russian_Empire,




http://www.zionism-israel.com/dic/Hovevei_Tzion.htm



[26]F.Volney:Travels through Syria and Egypt in the years 1783, 1784 and 1788 https://archive.org/details/travelsthroughsy02voln



Vuonna 1738 englantilainen arkeologi Thomas Shaw kuvasi aluetta: ”sieltä puuttuu väestö, joka viljelisi sen hedelmällistä maata” (Travels and observations relating to Several Parts of Barbary and the Levant)


[27]Mark Twain: Innocents Abroad http://www.gutenberg.org/ebooks/3176, s. 448, 451, 480, 564





Joitakin muita 1800-luvun matkakuvauksia alueelta:



1865 H.B.Tristam kuvasi maata matkakertomuksessaan ”The Land of Israel: A Journal of Travels in Palestine”: ”Muutama vuosi sitten Jordanjoen laakso oli talonpoikien monin paikoin viljelemää aluetta, nyt sen ovat ottaneet haltuunsa beduiinit, jotka eivät viljele maata lukuun ottamatta muutamia laikkuja, joita hoitavat heidän orjansa; beduiinien mukana tuli laittomuus ja kaiken turkkilaishallinnon hävittäminen. Itärannalla ei ole minkäänlaista hallintoa…Palestiina tulee autioitumaan ja joutumaan nomadien käsiin.” ”Sekä pohjoiseen että etelään Saaronin tasangolta maa on muuttumassa viljelemättömäksi ja kokonaiset kylät katoavat maan pinnalta. Vuoden 1838 jälkeen 20 kylää on hävinnyt (beduiinien toimesta) ja väestö juurittu. (s.490)


Alexander Keith kirjoittaa 50 vuotta Volneyn jälkeen: ”Volneyn päivinä maa ei ollut saavuttanut sen nykyistä autioitumista ja väestönkatoa.” (The Land of Israel)


Alphonse de Lamartine (1835): ”…täydellinen ja ikuinen hiljaisuus vallitsee sen kylissä, teillä, maaseudulla…se on kokonaisen kansan hauta” (Recollections of the East, Vol I, s.308)


Brockhausin Allegemeine deutsche Real-Encyklopaidie vuodelta 1827 (Vol.VIII, s.206) kutsuu Palestiinaa ”autioksi maaksi, jota pitkin arabialaiset rosvojoukot kuljeksivat.”