Menu
 

Väite ja vastaus 7

VÄITE: "Palestiinalaiset ovat muinaisten kanaanilaisten kansojen tai filistealaisten jälkeläisiä, ja heillä on muista Lähi-idän arabikansoista erillinen kansallinen identiteetti. He ovat kansa ilman maata."

VASTAUS: Nykyiset palestiinalaiset ovat Palestiinan mandaatin alueella asuneita arabeja tai heidän jälkeläisiään, jotka eivät etnisesti, kielellisesti, uskonnoltaan tai kulttuuriltaan eroa ympärillä asuvista arabeista. Arabisuvut ovat levinneet pitkin Lähi-itää, ja monilla palestiinalaisilla on jordanialaisia, syyrialaisia tai egyptiläisiä lähisukulaisia.

Palestiina-nimen alkuperä on juutalaisvastainen. Roomalainen keisari Hadrianus nimitti osana Juudeaksi kutsutun alueen Palestiinaksi toisella vuosisadalla jKr.[1] Tämä oli osa juutalaisiin kohdistettuja kostotoimia heidän yritettyään itsenäistyä roomalaisten vallasta.[2] Nimitys tuli vanhan testamentin ajoilta Israelin viholliskansasta filistealaisista, joka oli tullut Gazan rannikolle Kreetalta ja oli tuohon aikaan jo kadonnut kansa.

Turkkilaisvallan aikana ennen 1. maailmansotaa aluetta kutsuttiin yleisesti Etelä-Syyriaksi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen alueelle perustettiin Palestiinan brittiläinen mandaatti, jonka tehtävä oli rakentaa alueelle juutalaisille kansallista kotimaata.[3] Tuohon aikaan ”palestiinalaisiksi” kutsuttiin kaikkia alueella asuvia ihmisiä, niin arabeja, juutalaisia kuin muitakin etnisestä tai uskonnollisesta taustasta riippumatta. Esimerkiksi juutalaisyhteisön vuonna perustama sanomalehti oli nimeltään ”Palestine Post”, ja vasta Israelin itsenäistyttyä se vaihtoi nimensä nykyiseksi (”Jerusalem Post”, vuodesta 1950 saakka).[4]

Palestiinan arabit omaksuivat ”palestiinalainen”-nimen itselleen osana Israelin vastaista taistelua 60-luvulla. Palestiinan vapautusjärjestö PLO, jota nykyinen Fatah-puolue edustaa, perustettiin 1964. Järjestön peruskirja vuodelta 1964 on tärkeä dokumentti sen selvittämisessä, miten nykyinen palestiinalainen-nimitys synnytettiin, miten se määriteltiin ja mitä tavoitteita varten. Peruskirjan mukaan palestiinalaiset ovat osa arabikansaa, ainoana erotuksena muista arabeista on se, että he asuivat pysyvästi Palestiinan alueella ennen vuotta 1947. Myös kaikkien näiden miespuolisten arabien jälkeläisiä kutsutaan palestiinalaisiksi. Näin synnytettiin ajatus, että alueella asuneiden jälkeläiset perivät identiteetin, joka perustuu alueella asumiseen.

Tätä korostaa peruskirjan artikla 7, jonka mukaan myös juutalaisia, jotka asuivat ennen vuotta 1947 alueella kutsutaan palestiinalaisiksi, mutta toisin kuin arabien jälkeläisiä, juutalaisten jälkeläisiä ei pidetä palestiinalaisina. Nämä artikloissa 5-7 annetut määritelmät osoittavat ensinnäkin, että palestiinalainen ei ole kansan nimitys, koska palestiinalaisiksi kutsutaan sekä arabeja että juutalaisia, ja toiseksi, että kyseessä on poliittinen ase, koska vain arabien jälkeläisiä kutsutaan palestiinalaisiksi kun taas juutalaisten jälkeläisiä ei.[5]

Tämä poliittinen päämäärä tulee selkeästi esiin peruskirjan muissa artikloissa, joissa pan-arabismi ja arabien yhteinen kohtalo sidotaan palestiinalaiskysymykseen. Peruskirjan mukaan palestiinalainen persoonallisuus ja kansallinen tietoisuus ovat välineitä arabien yleisessä itsenäisyystaistelussa ja arabien yhtenäisyyden saavuttamisessa. Sen mukaan arabien yhtenäisyys johtaa Palestiinan vapauttamiseen ja Palestiinan vapauttaminen arabien yhtenäisyyteen. Vapauttamisen ainoaksi keinoksi mainitaan aseellinen taistelu ja taistelun ytimenä fedayeen-toiminta (terrori).

Israelin itsenäistyessä alueelta lähti pakolaisiksi noin 700 000 arabia. Pakolaisstatus annettiin tuolloin vähintään puolitoista vuotta alueella asuneille arabeille, joista näin tuli Palestiinan pakolaisia.[6] Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina maailmassa oli noin 60 miljoonaa pakolaista, heidän joukossaan noin miljoona juutalaista pakolaista Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan muslimimaista. Kaikista muista pakolaisryhmistä poiketen YK on muodostanut Palestiinan pakolaisille oman pysyvän osaston UNWRA[7], ja täysin ainutlaatuisesti pakolaisstatus on ulotettu koskemaan alun perin alueelta lähteneiden jälkeläisiäkin. Tällaista käytäntöä ei ole ollut minkään muun pakolaisryhmän kanssa, ja tämän seurauksena Palestiinan pakolaisien lukumäärä on kasvanut alkuperäisestä jo miljooniin, joista suurin osa ei ole koskaan asunut alueella.




[1]http://en.wikipedia.org/wiki/Syria_Palaestina, http://en.wikipedia.org/wiki/Judea_%28Roman_province%29

http://focusonjerusalem.com/whatromecalledthepromisedland.html

[2]http://www.livius.org/ja-jn/jewish_wars/jwar07.html

[3]http://en.wikipedia.org/wiki/British_Mandate_for_Palestine_%28legal_instrument%29

[4]http://web.nli.org.il/sites/jpress/english/Pages/palestine-post.aspx

[5]http://www.un.int/wcm/content/site/palestine/pid/12363

[6]http://www.unrwa.org/UNWRA:n sivuilla nämä faktat esitetään: UNRWA is unique in terms of its long-standing commitment to one group of refugees. It has contributed to the welfare and human development of four generations of Palestine refugees, defined as “persons whose normal place of residence was Palestine during the period 1 June 1946 to 15 May 1948, and who lost both home and means of livelihood as a result of the 1948 conflict.” The descendants of Palestine refugee males, including legally adopted children, are also eligible for registration.

[7]http://arabisraeliconflict.info/arab-israel-facts/fact-9-palestinian-refugees

http://www.thedailybeast.com/articles/2012/05/29/exaggerating-the-refugee-problem.html