Nykyinen Israelin ja Yhdysvaltojen sota Iranin hallintoa vastaan on itse asiassa jatkoa Jerusalemin kaksitoista päivää kestäneelle konfliktille Teheranin kanssa viime kesäkuussa, johon Washington liittyi mukaan yhdeksi päiväksi toteuttaakseen Keskiyön Moukari -operaation. Näihin sotilaskampanjoihin sisältyy useita huomionarvoisia avauksia, joilla on suuri merkitys Lähi-idän alueelle ja koko maailmalle.
Pitkään viivästynyt vastaus
Ensinnäkin tämä on ensimmäinen kerta vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen, kun Iran on joutunut maksamaan hinnan omalla maaperällään sen vuosikymmeniä kestäneestä terrorismista, väkivallasta ja murhista ympäri maailmaa. Toki he kävivät kahdeksan vuotta kestäneen sodan Irakin kanssa 1980-luvulla, mutta se rajoittui suurelta osin öljykenttien rajakiistaan.
Nyt on kyse siitä, kuinka maailma 47 pitkän vuoden ajan salli ajatollahien vuodattaa viatonta verta, levittää pelkoa ja radikaaleja ideologioita, aseistaa ja kouluttaa terroristiryhmiä, lietsoa kansannousuja, kohdistaa iskuja diplomaatteihin ja suurlähetystöihin sekä järjestää pommi-iskuja siviilejä vastaan maailmanlaajuisesti.
Syytekirjelmä Irania vastaan on pitkä ja synkkä. Esimerkiksi:
- 52 amerikkalaisen ottaminen panttivangiksi 444 päiväksi vuosina 1979–1980;
- 241 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilaan ja 58 ranskalaisen sotilaan pommittaminen Beirutissa vuonna 1983;
- 29 ihmisen kuolema Israelin suurlähetystön pommituksessa Buenos Airesissa vuonna 1992;
- 85 ihmisen kuolema Buenos Airesin juutalaisyhteisökeskuksen räjähdyksessä vuonna 1994;
- 19 amerikkalaisen sotilaan kuolema Khobar Towersin räjähdyksessä Saudi-Arabiassa vuonna 1996;
- yli 600 Yhdysvaltain sotilaan tappaminen Irakissa Iranin tukemien miliisien toimesta vuosina 2003–2011.
Iran on pitänyt Libanonia panttivankinaan Hizbollahin kautta 43 vuotta. Se auttoi Assadin hallintoa teurastamaan satojatuhansia syyrialaisia maan raa’assa sisällissodassa. Se mahdollisti huthikapinallisten toteuttaman verilöylyn ja Jemenin jakamisen väkivallalla ja terrorilla. Se on horjuttanut Irakia ja pyrkinyt heikentämään Jordanian monarkiaa.
Se on myös toteuttanut tai yrittänyt järjestää terrori-iskuja, pommi-iskuja ja salamurhia kaikilla mantereilla, mukaan lukien Argentiinassa, Bulgariassa, Ranskassa, Georgiassa, Intiassa, Keniassa, Perussa, Etelä-Afrikassa, Tansaniassa, Thaimaassa, Turkissa ja monissa muissa maissa.
Älkäämme unohtako, että Iran on myös raa’asti sortanut ja tappanut omaa kansaansa sellaisten vähäpätöisten rikkomusten kuin sopimattoman pukeutumisen vuoksi.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä, Iranin hallinto on imenyt maansa resursseja avoimesti julistamaansa tarkoitukseensa pyyhkiä Israel pois kartalta.
Tätä varten Iranin hallinto on kuluttanut viimeiset 47 vuotta ”tulirenkaan” rakentamiseen Israelin ympärille aseistamalla, kouluttamalla ja rahoittamalla Hamasia ja palestiinalaista Islamilaista jihadia Länsirannalla ja Gazassa, Hizbollahia Libanonissa, useita shiialaisia miliisejä Irakissa, hutheja Jemenissä ja muita alueellisia sijaisterrorimiliisejä.
Lisäksi Iran on valehdellut maailmalle ydinaseohjelmastaan piilottamalla salaiset rikastuslaitoksensa syvälle maan alle ja rikastamalla uraania tasolle, jota käytetään vain sotilaallisiin tarkoituksiin. Heidät saatiin kiinni ydinaseiden ja ydinkärkien suunnittelusta. He rakensivat laajan ballististen ohjusten ohjelman ja käyttivät avaruusohjelmaansa peitteenä kehittääkseen pidemmän kantaman rakettimoottoreita.
Silti, kun Israel ja Yhdysvallat aloittivat uusimman sotilaskampanjansa Iranin hallintoa vastaan, joillakin oli röyhkeyttä kysyä: Missä on välitön uhka? He kysyvät väärän kysymyksen! Todellinen kysymys on: Miksi se kesti niin kauan?
Miksi kesti 47 pitkää vuotta, että maailma ja erityisesti länsimaat saivat Iranin lopulta maksamaan hinnan omalla maaperällään kaikesta pahuudestaan ja verenvuodatuksestaan? Sokaisiko heidän radikalisminsa meidät? Olimmeko vain pelkureita?
Varmasti siihen mennessä, kun amerikkalaiset ja israelilaiset sotakoneet laskeutuivat Iraniin kolme viikkoa sitten, Teheranin mielipuolinen pappishallinto oli antanut syytä sodankäyntiin jo viiden vuosikymmenen ajalta.
Ymmärrän, että monet amerikkalaiset maanmieheni ovat haluttomia osallistumaan ”ikuisiin sotiin” Lähi-idässä, varsinkin Irakin ja Afganistanin tuskallisten kokemusten jälkeen. Mutta tässä on hyvät mahdollisuudet Teheranin hallinnon nopeampaan kaatumiseen, koska myös valtaosa Iranin kansasta haluaa heidän lähtevän.
Samalla meidän on ymmärrettävä, että islamilaisen eskatologian perusperiaatteiden mukaan muslimit käyvät ikuista sotaa juutalaisia ja muita vääräuskoisia vastaan tuomiopäivään asti. Joten, pidimme siitä tai emme, radikaalit muslimit – sekä sunnit että shiialaiset – ovat julistaneet ikuisen sodan länsimaille, ja heidän nykyhistoriansa huutaa ”voi” niille, jotka jättävät sen huomiotta. Kuten vanha sanonta kuuluu: Jos et ratkaise Lähi-idän ongelmia, Lähi-idän ongelmat tulevat luoksesi.
Kunniakas liittolaisuus
Toinen merkittävä ”avaus” tässä sodassa on se, että ensimmäistä kertaa amerikkalaiset sotilaat taistelevat rinnakkain Israelin joukkojen kanssa aktiivisessa sodassa. Tämä on itse asiassa valtava yllätys minulle henkilökohtaisesti. Olen viettänyt viimeiset 35 vuotta kokopäiväisenä kristittynä Israelin puolestapuhujana siitä lähtien, kun saavuin Washingtoniin vuonna 1991 vapaaehtoiseksi pieneen kristilliseen järjestöön, joka on rekisteröity kongressiin lobbatakseen vahvojen Yhdysvaltojen ja Israelin suhteiden puolesta.
Noina alkuaikoina opin nopeasti mantran, jonka mukaan ”Israel pyrkii puolustamaan itse itseään” ja että se pyytää Yhdysvalloilta vain välineitä maansa suojelemiseksi. Tässä suhteessa Israel on aina ollut Washingtonin paras liittolainen eikä ole koskaan pyytänyt amerikkalaisia sotilaita vaarantamaan henkeään Israelin puolesta. Joten tämä nykyinen sota merkitsee valtavaa muutosta molemmille kansoille ja minulle amerikkalaisena.
Totta puhuen olen ylpeä maastani ja presidentistämme Donald Trumpista – siitä, että he ovat tukeneet Israelia sen kohdatessa tämän globaalin uhan. En usko, että Amerikan pitäisi olla maailman poliisi. Silti olisi parempi, jos Yhdysvallat – ennemmin kuin Venäjä tai Kiina – takaisi Lähi-idän öljyn vapaan virtauksen. Mutta tässä on jotain syvempää pelissä, ja se liittyy Amerikan perustamisperiaatteisiin ja kohtaloomme kansakuntana.
Itsenäisyysjulistus sisältää Thomas Jeffersonin kirjoittamat kallisarvoiset sanat: ”Pidämme itsestäänselvänä totuutena, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi ja että heidän Luojansa on antanut heille tiettyjä luovuttamattomia oikeuksia, mukaan lukien oikeus elämään, vapauteen ja onnen tavoitteluun.”
Monet väittelevät nykyään siitä, perustettiinko Amerikka kristilliseksi kansakunnaksi. Kiistatonta on, että perustajaisämme uskoivat Luojaan, jonka kaitselmuksen käsi oli heidän pyrkimystensä yllä. Ja he sitoutuivat Raamatun Imago Dei -periaatteeseen – ajatukseen, että kaikki ihmiset on luotu Jumalan kuvaksi, että kaikki olemme tasa-arvoisia Hänen silmissään ja että kaikki teemme tiliä elämästämme Hänen edessään jonain päivänä.
Tämä ohjaava periaate on peräisin 1. Mooseksen kirjan luvusta 9:3–6, ja se opettaa meille, että ihmisillä on moraalinen toimijuus ja kannustin toimia oikeamielisesti toisiaan kohtaan, koska Jumala tarkkailee meitä. Ja on erittäin huomionarvoista, että saimme tämän ohjaavan valon Israelilta. Se on itse asiassa juutalaiskristillisten arvojen ytimessä, jotka ovat innoittaneet ja ylläpitäneet länsimaisia yhteiskuntia sukupolvien ajan.
Amerikalla oli vakava ongelma, koska se ei kohdellut mustia afrikkalaisia orjia Jumalan luomina tasavertaisina ihmisinä, ja koko kansakuntamme – sekä pohjoinen että etelä – maksoi kovan hinnan sisällissodassa siitä, että se teki yhä uudelleen kompromisseja orjuuden julman instituution kanssa. Presidentti Abraham Lincoln kiteytti kuuluisassa Gettysburgin puheessaan koko konfliktin taisteluksi siitä, voiko tämä ”uusi kansakunta, joka on syntynyt vapaudessa ja omistautunut ajatukselle, että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi… kestää pitkään”.
Mutta kun tämä epäonnistuminen oli ratkaistu, Amerikalla on ollut ainutlaatuinen rooli maailmassa ihmisten tasa-arvon ja vapauden periaatteen vartijana. Torjuimme natsien tyrannian, joka piti juutalaisia alempiarvoisina ihmisinä, jotka oli hävitettävä. Torjuimme Neuvostoliiton kommunistit, jotka pyrkivät orjuuttamaan maailman ateistisen marxismin alaisuuteen, joka kyseenalaisti suoraan raamatullisen periaatteen, jonka mukaan ihmiskunta on Jumalan erityinen luomus.
Tällä hetkellä on vain sopivaa, että seisomme Israelin, tämän elämää vahvistavan periaatteen lähteen, rinnalla taistellaksemme Teheranin radikaalien ajatollahien synkkää apokalyptista ideologiaa vastaan. Loppujen lopuksi he pyrkivät sytyttämään maailmanlaajuisen suurpalon, jonka he uskovat lopulta tappavan 80 % maailman väestöstä voidakseen hallita sunnikilpailijoitaan ja koko maailmaa. Israel ja juutalaiset tuhoutuisivat matkan varrella täysin.
Ystävät, se on pahuus, joka vaatii vastausta. Jopa ennaltaehkäisevää toimintaa! Silti odotimme lähes viisi vuosikymmentä vastataksemme kompromissi toisensa jälkeen Iranin pappishallinnon pahaa agendaa vastaan. Nyt koko maailma maksaa hintaa öljyn ja kaasun hintojen noususta. Meidän on syytettävä itseämme ja johtajiamme siitä, ettemme koskaan haastaneet Irania suoraan tavalla, joka olisi saanut heidät hylkäämään tuhoisan ideologiansa.
Joten olen ylpeä siitä, että Amerikka on liittynyt Israelin rinnalle tässä taistelussa. Se on täysin sopivaa, sillä tämän sodan taustalla olevat totuudet ovat ”itsestäänselviä”. Ja omituista kyllä, myös ajatollahit itse ennustivat kahden kansakuntamme liiton jo kauan sitten. Syy, miksi he ovat aina raivonneet ”Suurta Saatanaa” ja ”Pikku Saatanaa” vastaan, on se, että he tiesivät alusta asti, että Amerikka ja Israel olisivat ainoat kansakunnat, jotka todella pystyvät seisomaan heidän tiellään.
Jatkakaamme voittoon yhdessä!
David R. Parsons
ICEJ:n varapresidentti ja vanhempi puhemies
Julkaistu: 20.3.2026
ICEJ 20.3.2026: https://www.icej.org/blog/the-self-evident-truths-behind-this-war/
