Hyvät ystävät,
Tänä vuonna, 22. huhtikuuta, Israel juhlii 78. itsenäisyyspäiväänsä. Israelissa Yom Ha’atzmaut, Israelin itsenäisyyspäivä, seuraa Yom HaZikaronia, maan muistopäivää kaatuneille sotilaille ja terrorin uhreille. Se toimii vuosittaisena, koskettavana muistutuksena siitä, mitä juutalaiset ovat uhranneet voidakseen elää vapaasti kotimaassaan. Siirtyminen surusta iloon heijastaa kansakunnan resilienssiä eli selviytymiskykyä, joka on rakennettu sinnikkyyden ja toivon varaan.
Israelilainen sinnikkyys on aihe, jota usein korostamme. Se on tosiasia ja tunne, joka on syvästi juurtunut kansakuntaamme. Viime aikoina se on tullut esiin erityisesti Pohjois-Israelin asukkaissa, joissa yhteisöjen mosaiikki seisoo yhtenäisenä, vaikka heidän sitkeyttään koetellaan päivittäin Hizbollahin rakettien, ohjusten ja itsemurhadroonien armottomassa tulituksessa. Tämän alueen asukkaista – juutalaisista, muslimeista, kristityistä ja druuseista – on tullut kotimaansa vartijoita, jotka kieltäytyvät hylkäämästä rakastamaansa maata edes käsittämättömien vastoinkäymisten edessä.
Resilienssi tarkoittaa myös kykyä toipua nopeasti. Vaikka tämä pitääkin paikkansa monissa tapauksissa, esimerkiksi Israelin taloutta mitattaessa, me kansana odotamme edelleen sellaista tyyntä hetkeä, joka antaisi meille mahdollisuuden aloittaa toipuminen. Viime vuodet ovat olleet poikkeuksellisen vaikeita. Kaksi ja puoli vuotta tauotonta sotaa ohjuksien, rakettien, panttivankien, kuoleman ja tuhon sekä maailmanlaajuisen antisemitismin kanssa jättää jälkeensä sekä fyysisen että henkisen veronsa. Vaikka useimmat arvistamme ovat näkymättömiä, ne ovat todellisia ja tuskallisia.
Vallitsee laaja käsitys siitä, että todellinen muutos alueella edellyttää terrorin lähteitä rahoittavan järjestelmän purkamista. Nähtyämme murto-osan siitä, miten Iranin hallinto on Iranin vallankumouskaarti IRGC:n kautta kohdellut omaa kansaansa raa’asti, ei ole enää kyse pelkästään alueellisesta vakaudesta. Monet israelilaiset ovat valmiita kestämään pitkittyneitä vaikeuksia, jos se tarkoittaa tulevaisuutta, jossa Iranin kansa voi saada maansa takaisin ja jossa sen sijaisarmeijoiden – Hamasin, Hizbollahin ja huthien – jatkuva uhka vähenee.
Tulette jatkossakin näkemään Israelin selviytymiskyvystä ja elämästä kuvia, jotka näyttävät eloisilta ja runsailta, koska Israel on pohjimmiltaan elinvoimainen maa. Mutta näihin hetkiin liittyy myös uupumusta, pelkoa ja sellaista painetta, jota on vaikea välittää ulkopuolelle.
Haluan tässä hetkessä pysähtyä ja ilmaista sydämellisen kiitollisuutemme teille, rakkaat ystävät. Kiitos jatkuvasta tuestanne – siitä, että näette meidät, että tunnustatte kohtaamamme todellisuuden ja että seisotte kanssamme rukouksessa, ajatuksissa ja teoissa. Solidaarisuutenne merkitsee enemmän kuin sanat voivat täysin ilmaista.
Olemme myös syvästi tietoisia Suomen ja Israelin välisestä kestävästä ystävyydestä. Tämä suhde perustuu paitsi yhteisiin demokraattisiin arvoihin, myös yhteiseen ymmärrykseen selviytymiskyvyn, turvallisuuden ja valmiuden tärkeydestä. Suomen järkkymätön sitoutuminen omaan puolustukseensa ja itsemääräämisoikeuteensa saa vahvaa ymmärrystä israelilaisten keskuudessa, jotka samalla tavoin käsittävät kansakuntansa suojelemisen tarpeen. Näinä aikoina tällaiset kumppanuudet, jotka perustuvat kunnioitukseen ja yhteisiin periaatteisiin, ovat merkityksellisempiä kuin koskaan.
Hyvät ystävät, Yom Ha’atzmaut ei ole vain itsenäisyyden juhla. Se on päivä tunnustaa juutalaisvaltion ihme juuri tällä maa-alueella, joka kantaa historiaamme, uskoamme ja tulevaisuuttamme.
Mitä siis toivomme Israelin valtiolle tänään, sen 78. vuoden iässä?
Toivomme rauhaa. Toivomme vakautta. Toivomme kasvua, uudistumista ja toivoa.
Toivomme jatkuvia saavutuksia tieteessä, koulutuksessa ja innovaatioissa – mutta myös jotain syvempää: yhteistä tulevaisuutta, joka perustuu kumppanuuteen, ymmärrykseen ja kunnioitukseen.
Elämä jatkuu kaikkialla Israelissa. Ei sellaisena kuin se oli, eikä sellaisena kuin haluaisimme sen olevan, mutta se jatkuu. Erilainen rutiini, erilainen todellisuus. Silti, elämä jatkuu edelleen vastuun ja toistemme tukemisen määrittämänä, joka ikinen päivä.
Pidämme kiinni selkeästä toiveesta, että vapaus ei jäisi vain kertomukseksemme, vaan että siitä tulisi tämän alueen todellisuus. Ei hauras, eikä väliaikainen, vaan todellinen vapaus, joka on perusta ihmisarvolle, vakaudelle ja erilaiselle tulevaisuudelle Lähi-idässä. Tämä ei ole naiivi toivo. Se on sellainen, josta emme voi luopua.
Kiitos, että olette tällä matkalla kanssamme. Jumala siunatkoon teitä kaikkia.
Boaz Rodkin
Israelin Suomen-suurlähettiläs
