ICEJ:n kesäkuussa järjestämän Jerusalem-huippukokouksen yhtenä teemana oli antisemitismin torjunta. Christopher Kuehl kuvaili antisemitismiä kameleontiksi, joka syyttää juutalaisia aina siitä, mitä yhteiskunta eniten pelkää, luodakseen syntipukin syvemmille sosiaalisille turhautumisille ja ahdistukselle. Hän nosti esille vallitsevan kristillisen hiljaisuuden nykyisen antisemitismin aallon keskellä ja kehotti tarkastelemaan seurakunnan tilaa. Alla on otteita hänen opetuksestaan.
Opetuslapseuskriisi
Kristittyjen ei pitäisi koskaan yllättyä yhteiskunnan pimeydestä. Todellinen kysymys on, toimiiko seurakunta suolana ja valona.
Raamatullinen maailmankuva on dramaattisesti heikentynyt nuorten sukupolvien keskuudessa. Perustavanlaatuiset näkemykset totuudesta, moraalista, identiteetistä ja Raamatun auktoriteetista ovat heikentyneet merkittävästi. Jos nuoret uskovat eivät ole vakuuttuneita näistä perusasioista, he eivät todennäköisesti omaksu monimutkaisempia Raamatun opetuksia Israelista ja juutalaisesta kansasta.
Kriisi ei siis ole ensisijaisesti sionismin ongelma. Se on opetuslapseuden ongelma.
Monet kristilliset johtajat ovat alkaneet epäröidä puhua selkeästi kiistanalaisista aiheista. Israelista puhumista usein vältetään, koska se tarjoaa vain vähän kulttuurista “hyötyä” ja voi aiheuttaa merkittäviä sosiaalisia “kustannuksia”. Ajan myötä tämä hiljaisuus jättää nuoremmat uskovat vaille viitekehystä, jonka avulla he voisivat ymmärtää Israelin raamatullisen merkityksen.
Nuoret katsovat taaksepäin
Yksi mielenkiintoisimmista havainnoista 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa syntyneeseen, niin sanottuun Z-sukupolveen on heidän kasvava kiinnostuksensa vanhoihin kristillisiin perinteisiin. Monet nuoret aikuiset eivät etsi uutuutta. He etsivät juuria.
Kulttuurissa, jota leimaa epävakaus, vaihtuvat identiteetit ja jatkuva muutos, nämä vanhat perinteet tarjoavat pysyvyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen. Nuoremmat kristityt haluavat yhä enemmän tietää, mihin heitä edeltävät kristityt uskoivat ja miksi. Tämä luo sekä mahdollisuuden että haasteen.
Haasteena on, että monet historialliset kristilliset perinteet sisältävät teologisia ajatuksia, jotka asettavat juutalaisen kansan syrjään tai ymmärtävät sen väärin. Kirkkohistoriaa tutkivat nuoret uskovat kohtaavat väistämättä näitä näkökulmia. Niiden pelkkä hylkääminen ei riitä. Kristittyjen on oltava valmiita selittämään, miksi Israelin tukeminen on Raamatun mukaista ja miten se sopii Jumalan liittouskollisuuden laajempaan kertomukseen.
Mahdollisuus on yhtä merkittävä. Juutalaisen kansan kertomus on itsessään todistus Jumalan uskollisuudesta sukupolvien ajan. Oikein ymmärrettynä se tarjoaa juuri sellaista historiallista juurta, jota monet nuoret uskovat etsivät.
Uusi taistelukenttä
Myös mediaympäristö on muuttunut dramaattisesti. Vihamielisyys Israelia kohtaan ei enää rajoitu vain poliittisen spektrumin yhteen osaan. Perinteisen vasemmistolaisen Israelin vastaisen aktivismin rinnalla on poliittisessa oikeistossa syntynyt uusia antisemitismin muotoja, jotka usein ilmaistaan juutalaista vaikuttamista ja valtaa korostavien salaliittoteorioiden kautta.
Historioitsijat ovat panneet merkille ”kosmisen salaliitto” -käsityksen historiasta – uskomuksen, että juutalaiset ovat salaa vastuussa yhteiskunnan ongelmista. Tällaiset teoriat säilyvät, koska jokainen todiste, myös ristiriitainen todiste, tulkitaan todisteeksi salaliitosta. Digitaalinen media on vahvistanut näitä ajatuksia ennennäkemättömässä mittakaavassa.
Tämän seurauksena nuoremmat sukupolvet altistuvat yhä enemmän Israelin vastaisille narratiiveille sosiaalisen median, vaikuttajien ja verkkoyhteisöjen kautta. Kyselyt osoittavat jo nyt, kuinka Israelin kannatus nuorten aikuisten keskuudessa on huolestuttavasti laskenut.
Liekin siirtäminen
Olen huolissani siitä, että sukupolvia yhdistävä lanka heikkenee.
Vanhemmilla uskovilla on vuosikymmenten kokemus, teologinen ymmärrys ja sitoutuminen Israeliin. Silti liian usein näitä vakaumuksia ei tarkoituksella siirretä nuoremmille johtajille. Mikään palvelutyön järjestö, seurakunta tai liike ei voi selviytyä, jos se ei pysty uusintamaan itseään.
Olen haastanut pastoreita, vanhempia, opettajia ja kristillisiä johtajia panostamaan henkilökohtaisesti seuraavaan sukupolveen tässä asiassa. Tehtävänä ei ole pelkästään tiedon välittäminen, vaan vakaumuksen kylväminen. Nuoret uskovat tarvitsevat mentoreita, jotka voivat selittää, miksi Israel on tärkeä, miksi antisemitismin torjuminen on tärkeää ja miksi näitä raamatullisia totuuksia kannattaa edelleen puolustaa.
Myös rohkeus on erittäin tärkeää. Julkinen tuki Israelille on käymässä yhä kalliimmaksi monissa osissa maailmaa. Kannat, jotka aiemmin tuntuivat kiistattomilta, herättävät nyt kritiikkiä ja vastustusta. Silti rohkeus on usein testi vakaumuksesta.
Juutalaisen kansan, Israelin ja seurakunnan kohtaamat haasteet ovat todellisia. Mutta jokaisen sukupolven on päätettävä, pysyykö se hiljaa vai puhuuko se selkeästi. Vastaus on selvä: tämä ei ole aika vetäytyä, vaan nyt on aika olla päättäväinen. Israelista käytävän keskustelun tulevaisuus saattaa riippua siitä, ovatko tämän päivän uskovat valmiita siirtämään liekin seuraajilleen.
Christopher Kuehl
Christopher Kuehl on yhdysvaltalainen kirjailija ja raamatunopettaja, joka tunnetaan teologisen selkeyden tuomisesta joihinkin kirkon kiistanalaisimpiin kysymyksiin. Hän on Present Witness -podcastin perustaja, One New Man -podcastin toinen juontaja ja kirjan ”Is God A Zionist, Finding God’s Story in a World Obsessed with Israel” kirjoittaja.
