ICEJ:n kesäkuussa järjestämän Jerusalem-huippukokouksen teologinen linja keskittyi pääasiassa uusiin korvausteologian muotoihin. Yksi viime vuosikymmenten eniten keskustelua herättäneistä teologisista suuntauksista on niin kutsuttu ”uusi näkökulma Paavaliin” (New Perspective on Paul). Tri Samuel Tedder antoi tiiviin ja tasapainoisen johdannon tähän vaikutusvaltaiseen koulukuntaan selittäen sekä sen vahvuudet että sen vaikutukset siihen, miten kristityt näkevät Israelin nykyään. Alla on otteita hänen opetuksestaan.
Ovatko kristityt ymmärtäneet väärin sekä Paavalin että juutalaisuuden?
Vuosisatojen ajan juutalaisuutta kuvattiin usein legalistisena uskontona, jossa ihmiset pyrkivät ansaitsemaan pelastuksen olemalla kuuliaisia laille. Kristinusko sitä vastoin esitettiin armon uskontona.
E. P. Sandersin työ 1970-luvulla kyseenalaisti tämän kuvan. Tutkittuaan juutalaista kirjallisuutta toisen temppelin ajalta Sanders esitti, että juutalaisuus tulee ymmärtää Jumalan armossaan aloittamana liittosuhteena. Lain noudattaminen ei ollut tapa astua liittoon, vaan tapa elää sen sisällä. Tästä tuli yksi perustavanlaatuisista näkemyksistä uudessa näkökulmassa Paavaliin.
Toinen keskeinen henkilö oli ruotsalainen teologi Krister Stendahl, joka kyseenalaisti, käsittelikö Paavalin vanhurskauttamisoppi ensisijaisesti yksilön syyllistä omaatuntoa. Sen sijaan hän esitti, että Paavali käsitteli juutalaisten ja pakanoiden välistä suhdetta ja kysymystä siitä, kuka kuuluu Jumalan liittokansaan.
James Dunn kehitti näitä ajatuksia edelleen. Hän esitti, että Paavalin ilmaus ”lain teot” ei viitannut ihmisen ponnisteluihin yleisesti, vaan tiettyihin juutalaisiin identiteettimerkkeihin, kuten ympärileikkaukseen, ruokalakeihin ja sapatin viettoon. Nämä käytännöt erottivat juutalaiset pakanoista ja erottivat heidät liiton yhteisöksi.
Dunnin mukaan Paavalin huolenaihe ei ollut hyvien tekojen vastustaminen, vaan vastustus sille, että pakanoiden oli pakko omaksua juutalaisia identiteettimerkkejä kuuluakseen Jumalan kansaan. Näin ollen uskosta Messiaaseen tuli liiton jäsenyyden määrittävä tunnus.
N. T. Wright on kehittänyt tätä lähestymistapaa edelleen asettamalla Paavalin Israelin laajempaan kertomukseen. Hän väittää, että Israelin historia pysyy maanpaon varjossa Messiaan paluuseen asti. Kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan Jeesus uudisti liiton, täytti Israelin kertomuksen ja avasi Aabrahamille luvatut siunaukset kansoille.
Näissä kehityskuluissa on paljon arvostettavaa. Uusi näkökulma Paavaliin asettaa Paavalin tiukasti juutalaiseen viitekehykseensä. Se korostaa Israelin Raamatun merkitystä ja korjaa epäoikeudenmukaisia karikatyyrejä juutalaisuudesta. Se muistuttaa meitä siitä, että pelastus ei ole pelkästään yksilöllinen kokemus, vaan osallisuutta Jumalan liittoperheeseen.
Avoimeksi jääviä tärkeitä kysymyksiä
Jotkut uuden näkökulman edustajat ymmärtävät Israelin kertomuksen saavuttaneen huipentumansa Kristuksessa siten, että etnisellä Israelilla ei enää ole erillistä roolia Jumalan edelleen jatkuvissa suunnitelmissa. Israel määritellään uudelleen tarkoittamaan niitä, jotka uskovat Kristukseen, yhdessä liittoperheeseen liitettyjen pakanoiden kanssa.
Tämä tulee erityisen merkittäväksi luettaessa Roomalaiskirjeen lukuja 9–11. Jos Israel ymmärretään ensisijaisesti uudelleenmääriteltynä hengellisenä yhteisönä, Paavalin odotus Israelin tulevaisuudesta voi helposti menettää kansallisen ja historiallisen ulottuvuutensa.
Hyödyllisen korjauksen tähän tarjoaa Uuden testamentin tutkija John Barclay. Hän väittää, että Paavalin teologian määrittelevä piirre on Jumalan ristiriitainen armo; eli armo, joka annetaan ottamatta huomioon vastaanottajiensa arvollisuutta. Jumalan armo kutsui Aabrahamin, muodosti Israelin ja avasi liiton pakanoille.
Tästä näkökulmasta Jumalan uskollisuus Israelia kohtaan ei ole este evankeliumille, vaan osoitus armon luonteesta itsessään.
Siksi Paavalin öljypuuvertaus on edelleen niin tärkeä. Pakanat oksastetaan Israelin puuhun, mutta he eivät korvaa sen luonnollisia oksia. Sekä juutalaisia että pakanoita ylläpitävä juuri on Jumalan armollinen kutsu.
Jumalan lahjat ja kutsumus pysyvät peruuttamattomina, koska ne eivät perustu ihmisen ansioihin, vaan jumalalliseen uskollisuuteen. Ja koko Israelin pelastukseen liittyy tulevaisuuden toivo siitä, että Jumala pelastaa koko Israelin, mikä tarkoittaa etnistä Israelia, joka luotiin Jumalan armosta, jota pidetään Jumalan armossa ja joka parannetaan osittaisesta paaduttamisestaan jumalallisen armon kautta Kristuksessa.
Uusi näkökulma Paavaliin on oikeutetusti haastanut seurakuntaa lukemaan Paavalia tarkemmin hänen juutalaisessa maailmassaan. Silti Paavalin tarkastelun on myös otettava huomioon hänen horjumaton vakaumuksensa siitä, että Jumala ei ole hylännyt kansaansa. Sama armo, joka toivottaa kansakunnat tervetulleiksi liittoon, on armo, joka ylläpitää Jumalan lupauksia Israelille.
Samuel Tedder
Tohtori Samuel Tedder on suomalainen raamatuntutkija, pastori ja lähetyssaarnaaja. Hän suoritti tohtorin tutkinnon Uuden testamentin tutkimuksessa Durhamin yliopistossa Isossa-Britanniassa (2018).
