Viime kuukausina on Suomessa käyty kiivasta poliittista keskustelua Palestiinan tunnustamisesta. Tunnustamista on pyritty hoputtamaan vetoamalla asian erityiseen kiireellisyyteen, historian ”oikealla” puolella seisomiseen ja maamme velvollisuuteen seurata ”isojen Euroopan maiden” päätöksiä omassa ulkopolitiikassamme. Tässä muutamia ajatuksia aiheeseen.
Miksi Palestiinan valtiota ei pidä tunnustaa?
- Kansainvälisen oikeuden ja Montevideon yleissopimuksen (1933) mukaan valtion tunnusmerkkejä ovat pysyvä väestö, määritelty maa-alue, toimiva hallitusvalta sekä kyky täyttää kansainväliset sitoumukset. Palestiina ei ole osoittanut täyttävänsä valtaosaa näistä tunnusmerkeistä.
- Palestiinassa ei ole toimivaa, yhtenäistä hallitusvaltaa. Lupauksista huolimatta siellä ei ole pidetty vaaleja sitten vuoden 2006. Länsirantaa hallinnoiva Fatah on heikko, korruptoitunut ja epäsuosittu. Gazaa hallinnoiva Hamas taas on ääri-islamistinen terroristijärjestö, joka ei ole osoittanut välittävänsä edes omista kansalaisistaan.
- Palestiinalla ei ole selkeästi määriteltyä maa-aluetta, joka voitaisiin tunnustaa sille kuuluvaksi valtion alueeksi. Alueiden lopullisista rajoista sopiminen on kysymys, josta Israel ja palestiinalaishallinto ovat sopineet ratkaistavan nimenomaan kahdenvälisissä neuvotteluissa. Palestiinan tunnustamista ajavat tahot eivät ole voineet määritellä selkeästi, minkä hallinnon ja alueen he tunnustaisivat.
- Palestiina ei ole osoittanut kykyä täyttää kansainvälisiä sitoumuksia tai sitoumusta rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Palestiinalaishallinto ei ole edelleenkään irtautunut selkeästi terrorismista, vaan on kannustanut siihen muun muassa maksamalla terrorista tuomituille ja vangituille palestiinalaisille ja heidän perheilleen rahallisia korvauksia (ns. pay-for-slay).
Gazaa hallitseva Hamas taas on toistuvasti rikkonut esimerkiksi sodankäynnin humanitaarisia sääntöjä, vaikka Palestiina on sitoutunut näihin Geneven sopimuksen täysjäsenenä jo vuodesta 2014. Tuoreimpana esimerkkinä israelilaisten panttivankien äärimmäisen julma kohtelu sekä palestiinalaissiviilien vaarantaminen ja käyttö ihmiskilpinä Hamasin piilottaessa asevarastojaan kouluihin, sairaaloihin ja muihin siviilikohteisiin. - Tunnustamisen aika ei ole nyt. Terroristijärjestö Hamasin hyökättyä Israeliin 7.10.2023, Israel on ajautunut pitkälliseen puolustussotaan Hamasia, Hizbollahia ja muita terroriliittolaisia vastaan seitsemällä rintamalla. Tätä kirjoittaessa Hamas pitää Gazassa edelleen vankinaan 48 israelilaista panttivankia, joita se ei ole – vastoin kaikkia kansainvälisen oikeuden periaatteita – suostunut vapauttamaan.
- Palestiinan tunnustaminen olisi kansainvälisen yhteisön palkinto Hamasin terrorille. Se antaisi Hamasille vääristyneen kuvan siitä, että äärimmäiset julmuudet, murhat, raiskaukset ja panttivankien kaappaaminen ovat toimiva ja hyväksytty keino sen valtiollisten pyrkimysten edistämiseksi.
Tämän on vahvistanut muiden muassa Hamasin entinen terroristi, nykyinen kristitty Mosab Hassan Yousef, joka on todennut, että palestiinalaisille valtion myöntäminen näissä olosuhteissa vain vahvistaisi Hamasia ja todistaisi, että sen väkivaltainen strategia kannattaa. Lisäksi, kun Espanja, Norja ja Irlanti tunnustivat Palestiinan vuonna 2024, Hamas ja sen terroriliittolaiset kommentoivat avoimesti tämän olevan Al-Aqsan tulva -operaation (eli Hamasin 7.10.2023 iskujen) ansiota ja jopa osoitus kansainvälisen yhteisön tuesta jihadille. *) - Hamas ei ole tunnustanut Israelia, vaan sen peruskirjaan kirjattuna tavoitteena on edelleenkin Israelin pyyhkiminen pois kartalta, ”joelta merelle”. Israelia eivät ole tunnustaneet myöskään useat muutkaan arabivaltiot Lähi-idässä. Alueen kestävän rauhan osalta keskeistä olisi vaatia näitä arabivaltioita tunnustamaan Israel ja kunnioittamaan sen olemassaolon oikeutta.
- Ulkopuolisilla tai yksipuolisilla tunnustuksilla ei rakenneta valtioita. Palestiinan tunnustaminen valtioksi ennen kuin se tosiasiassa on valtio ei auta ratkaisemaan ongelmia, vaan todennäköisesti pahentaisi niitä ja olisi ristiriidassa kansainvälisen oikeuden kanssa, sanoo kansainvälisen oikeuden asiantuntija, juristi Andrew Tucker.
- Tärkeämpää olisi edistää osapuolten – Israelin ja palestiinalaisten – välisiä suoria neuvotteluja, jossa he itse ratkaisevat oman tulevaisuutensa ja keinot rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Tähän osapuolet sitoutuivat jo vuonna 1993 ns. Oslon sopimuksessa, jossa tavoitteena on päästä poliittisen prosessin kautta pysyvään ja kattavaan rauhansopimukseen.
- Tunnustamiskeskustelun sijasta kiireellisempää olisi keskittyä panttivankien vapauttamiseen, siviilien kärsimyksen lievittämiseen molemmin puolin, humanitaarisen avun perille saamiseen Gazaan, terrorin ja sodan loppumiseen, sekä Israelin ja palestiinalaisten pitkällisen konfliktin juurisyihin ja sitä kautta kestävän rauhan rakentamiseen koko Lähi-idän alueella.
Susanna Rajala
ICEJ Suomen viestintäkoordinaattori
Lähteet: MEMRI, AIJAC, THINC Israel, Al-Jazeera, Jerusalem Post, ILTV, Ynetnews
*) Hamasin virkamies Husam Badran Al-Jazeeralle (22.5.2024): ”Suhtaudumme myönteisesti Norjan, Irlannin ja Espanjan Palestiinan valtion tunnustamiseen ja pidämme tätä askeleena oikeaan suuntaan.” … ”Euroopan valtioiden Palestiinan tunnustaminen on Al-Aqsan tulva -operaation [Hamasin 7. lokakuuta 2023 terrori-iskut Etelä-Israeliin] ja vastarinnan järkkymättömyyden tulosta.” (lähde: Aljazeeramubasher.net, 22.5.2024)
* ) Hamasin alaisuudessa toimivan Palestiinan vastarintakomitean lausunto 22.5.2024: ”Suhtaudumme myönteisesti Norjan, Irlannin ja Espanjan ilmoitukseen Palestiinan valtion tunnustamisesta ja pidämme tätä tärkeänä askeleena kohti sitä, että kansainvälinen [yhteisö] yhdistyy vapaasti tukemaan Palestiinan kansakuntaamme sen maassa ja tukee myös sen taistelua, sen jihadia ja sen vastarintaa, [joka on ollut] kansakuntamme taistelun kruununjalokivi yli 100 vuoden ajan.” (lähde: T.me/qwaim2000, 22.5.2024)
