Yksi Raamatun ikuisista käskyistä liittyy muistamiseen. Hepreankieliset kirjaimet זָכַר (zakar) ovat sanan ”muistaa” juuri. Niistä rakentuvat monet erilaiset sanat, jotka viittaavat muistamiseen. Näihin heprean kirjaimiin liittyy sellainen muistaminen, jonka tarkoitus on johtaa toimintaan. Muistaminen voi jo sinällään olla arvokasta. Mutta vielä arvokkaampaa on menneestä oppiminen.
Muistamattomuuden hinta
Raamatusta löytyy lukuisia tarinoita muistamisesta ja unohtamisesta. Ajattelen Joosefin saapumista Egyptiin ja hänen nousuaan valta-asemaan. Muistamattomuus oli jatkoa ajatellen keskeinen asia. Heprealaisten katastrofaalinen tilanne vuosisatoja myöhemmin liittyi muistamattomuuteen. Oli tullut uusi faarao, joka ei muistanut Joosefia.
Kun katsomme nyt taaksepäin jäänyttä vuotta 2025, niin suuri sosiaalinen voima, joka on näkynyt kaduillamme ja jonka jokainen tunnistaa, on antisemitismi. Järkyttävä tosiasia on, että sitten toisen maailmansodan emme ole todistaneet tällaista juutalaisvihaa. Antisemitismin nykyinen nousu näissä mittasuhteissa osoittaa, että holokaustin muisto on vaarassa. Tuo muisto oli pitkään eurooppalaisten rokote antisemitismin räikeimpiä ilmaisuja vastaan.
Auschwitz
Holokaustin muistopäivää vietetään Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirin vapauttamisen muistoksi. Neuvostojoukot olivat saapuneet kesällä 1944 Majdanekin leirille. He vapauttivat noin 500 vankia.
Mutta Auschwitzin mittakaava oli jotakin aivan toista. On sanottu, että ensimmäinen venäläinen sotilas, joka astui Auschwitzin leiriin, oli Ivan Martynushkin (s. 1924). Hämmästelen yhä uudelleen sitä, että yli 100-vuotiaana hän vaikuttaisi olevan myös viimeinen elossa oleva näistä vapauttajista. Martynushkin kertoi tuosta päivästä todeten, että ”mahdollisesti ylemmällä tasolla tiedettiin jotain leireistä, mutta hänenlaisensa sotilaat eivät tienneet niistä mitään”.
Emme saisi koskaan unohtaa sitä hintaa, jonka myös britit ja amerikkalaiset maksoivat vapauden puolesta. Yksinomaan Normandian maihinnousu vaati liittoutuneilta 10 000 ihmishenkeä. Keskitysleirien vapauttajilta meille on jäänyt valtavasti todistusaineistoa. Valokuvissa, kirjeissä ja päiväkirjoissa on totuus. Moni heistä ei koskaan kertonut asiasta kenellekään. Mutta moni vapauttaja näki painajaisunia koko loppuelämänsä ajan.
Holokausti ei ole valtavien keskitys- ja tuhoamisleirien luettelo tai sotilaallisten operaatioiden lista. Meidän tulee muistaa, että ihmiskunnan historian keskiössä on aina yksittäinen ihminen.
Valinta
Toisen maailmansodan aikana ihmiset tekivät kauaskantoisia valintoja, jotka olivat vaikeita. Rikosten toimeenpanijat, hiljaiset sivustakatsojat ja auttajat olivat kaikki tehneet valinnan.
Gettojen asukkaat tai keskitysleirien vangit ovat eri asia. Heidän kohdallaan käytämme termiä ’choiceless choice’ eli valinta ilman vaihtoehtoja. Esimerkiksi geton lääkäri joutui päättämään, kenelle antaa riittämättömistä lääkkeistä. Sillekö, joka oli huonoimmassa kunnossa? Sillekö, joka oli tervein ja voisi selvitä hengissä? Vai jakaako lääkkeitä lopputulosta miettimättä?
On selvää, että vaikka natsi-Saksassa koko valtionhallinto palveli sodan ja holokaustin päämääriä, senkin taustalla olivat joidenkin ihmisten valinnat. Viime kädessä voidaan sanoa, että yksittäisten ihmisten valinnat johtivat keskitysleirien perustamiseen ja toiminnan jatkumiseen. Leirejä ja gettoja on löydetty eri puolilta Eurooppaa 44 000. (Lähde: USHMM)
Antisemitismin valtavan aallon keskellä kysymys kuuluu, mitä me voimme tehdä tänään varmistaaksemme, että aikalaisten uhraukset ja kärsimykset eivät olisi olleet turhia?
Susanna Kokkonen
Holokaustin asiantuntija
Tri Susanna Kokkonen on holokaustin kansainvälinen asiantuntija. Hän on Kristillisdemokraattien kolmas varapuheenjohtaja.
***
27. tammikuuta vietetään kansainvälistä holokaustin uhrien muistopäivää.
ICEJ on sitoutunut vahvasti holokaustin muiston kunnioittamiseen ja antisemitismin vastaiseen työhön. Voit tukea ICEJ:n työtä täällä.
#holokaustinmuistopäivä #neveragain #eikoskaanenää
