“Mikä on totuus?” kysyi Pontius Pilatus hetkenä, joka ei ole jäänyt historiaan vain kertomuksena, vaan peilinä jokaiselle sukupolvelle. Pääsiäinen tuo meidät tämän kysymyksen äärelle tavalla, joka ei jätä tilaa välinpitämättömyydelle. Se ei ole vain juhla tai perinne, vaan totuuden kohtaaminen.
Jeesus sanoi tulleensa maailmaan todistamaan totuudesta (Joh. 8:31-32). Silti ironia on pysäyttävä: Pilatus kysyy, mutta ei jää kuuntelemaan (Joh. 18:38). Hän seisoo totuuden edessä, mutta valitsee etäisyyden. Tässä näkyy ihmisen sydämen ristiriita, joka on edelleen todellinen. Me emme elä totuutta etsien, vaan sitä väistäen. Haluamme valita mukavuuden, koska totuus saattaa keikuttaa mukavuuden venettämme (Joh. 8:45-46).
Pääsiäisen ydin on siinä, että totuus ei ole abstrakti ajatus tai muuttuva mielipide. Se on persoona. Hän julisti: “Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Sana tuli lihaksi, astui keskellemme, kantoi kärsimyksen ja kohtasi kuoleman. Risti ei ole vain kärsimyksen symboli, vaan ilmoitus siitä, kuinka vakavasti Jumala suhtautuu totuuteen ja ihmiseen.
Ylösnousemus puolestaan julistaa, ettei itse totuus ole voitettavissa. Se ei jää haudan vangiksi eikä ihmisen torjunnan ja vihan alle. Totuus elää ja edelleen elää.
Tämä haastaa meitä henkilökohtaisesti. Kysymys ei ole vain siitä, mitä totuus on, vaan miten suhtaudumme siihen. Etsimmekö sitä vilpittömästi vai haemme vain vahvistusta omille näkemyksillemme? Olemmeko valmiita kuulemaan vai kysymmekö ilman aikomusta muuttua?
Pääsiäinen kutsuu rohkeuteen. Se kutsuu seisomaan totuuden puolella, vaikka se olisi epämukavaa. Sillä juuri siinä totuuden kohtaamisessa alkaa todellinen muutos.
Siunattua lunastuksen ja voiton pääsiäisviikkoa. Totuus elää!
Jani Salokangas
ICEJ Suomen toiminnanjohtaja
