Tänään on Israelissa vakava päivä, joka alkaa sireenin äänellä ja yleisellä hiljaisella hetkellä. Jad Vashemissa merkkihenkilöt, eloonjääneet ja ulkomailta saapuneet vieraat laskevat muistoseppeleitä.
Hetki on arvokas ja ikimuistoinen. Ajankohta liittyy Varsovan gheton kapinaan. Yom haShoah onkin hepreaksi muistopäivä sekä holokaustin marttyyreille että sankareille.
Varsovan gheton kapina 1943 oli osoitus juutalaisnuorten taisteluhengestä. Se myös osoitti valheeksi väitteen juutalaisten pelokkuudesta. Kapinan alkaminen hämmästytti saksalaiset, hyvin varustetut joukot. Berliinissä oltiin suorastaan raivoissaan. On sanottu, että gheton onnettomasti varustettu nuorisojoukko piti puoliaan saksalaisia vastaan lähes yhtä kauan kuin Ranskan valtion armeija.
Ajan kuluttua holokaustin sankareita on yhä vähemmän keskuudessamme. Me joudumme tässä vaiheessa ottamaan vastuun siitä, että tapahtunut ei unohdu. Siksi on tärkeää muistaa tämä päivä, ehkä jopa sytyttää kynttilä. Kynttilä on pieni ele, mutta se on pienuudessaan valo. Se edustaa suurempaa ajatusta jopa oman aikamme pimeyden keskellä.
Muistamme, että kerran oli Amalek. Samalla Amalek on aina, kaikissa Jumalan vihollisissa. Juutalaisen kansan viholliset määritellään Raamatussa heidän Jumalansa vihollisiksi. Juuri Amalekin yhteydessä Raamattu aivan kuin huutaa meille ikiaikaisen käskyn ”Zachor”. Muistakaa!
Julistakaa, opettakaa, puhukaa!
Yom haShoah on tilaisuus muistaa ja opettaa. Hiljennytään siihen.
Tri Susanna Kokkonen
ICEJ:n pohjoismainen holokaustin ja antisemitismin asiantuntija
