Tänä aikana ei ole harvinaista, että Israelin arvostelijat syyttävät maata jatkuvasti apartheidista. Syytös on vähintäänkin loukkaava ja harhaanjohtava, ja sitä käytetään usein koko Israelin delegitimointiin ja halventamiseen. Katsotaan yli herjauksen ja pureudutaan faktoihin.
Apartheid on afrikaansinkielinen sana, joka tarkoittaa ”erottamista”. Sillä viitataan Etelä-Afrikassa 1900-luvulla kehitetylle rotusosiaaliselle ideologialle, jossa eteläafrikkalaiset luokiteltiin neljään rodulliseen ryhmään: bantut (eteläafrikkalaiset alkuasukkaat), värilliset (sekarotuiset), valkoiset ja aasialaiset (intialaistaustaiset maahanmuuttajat). Apartheidiin kuului, että eri ryhmien väliset seksuaalisiset suhteet kiellettiin lailla. Rotuerottelun mahdollistamiseksi lähes kaikki mahdolliset tilat jaettiin. Näitä olivat esimerkiksi kirjastot, bussit, pankin sisääntuloaulat, julkiset palvelut, urheilutapahtumat, julkiset vessat, ravintolat, terveydenhuolto ja koulut. Israelissa jokainen edellä mainituista palveluista on jokaisen kansalaisen käytettävissä olit sitten minkä värinen tai minkä kielinen tahansa. Samaan aikaan Länsirannan alueilla kylläkin on erottelua, sillä juutalaisilta on pääsy kielletty sinne.
Apartheid-syytöksiin vetoaminen kevein ja vääristynein perustein on erittäin halpamainen teko Israelin kaltaiselle demokraattiselle valtiolle. Erityisesti kun muistetaan, että Israelin hallituksessa istuu tälläkin hetkellä arabikansanedustajia, sen parlamentissa on aktiivinen arabipuolue ja valtiolla on myös arabitaustaisia suurlähettiläitä. Maan yhdeksän miljoonasta asukkaasta yli 20 prosenttia on arabeja, jotka nauttivat täysistä kansalaisoikeuksista.
Yli 16 prosenttia Israelin yliopistojen perustutkinnon opiskelijoista on arabeja. Arabeja on nykyään 17 prosenttia maan lääkäreistä, 24 prosenttia sairaanhoitajista ja 47 prosenttia proviisoreista. Maan korkeimman oikeuden tuomareina on arabeja ja myös kaupunkien pormestareina on arabeja. Arabeja on Israelissa malleina, huippu-urheilijoina, uutisankkureina, opettajina ja professoreina. Siksi kysynkin, löytyykö näitä samojen alojen juutalaisia osaajia vastaavasti Lähi-idän arabimaista? Missä ovat juutalaiset opettajat vaikkapa Syyriassa tai Algeriassa? Entä missä ovat juutalaiset uutisankkurit Saudi-Arabiassa? Missä ovat juutalaiset poliittiset päättäjät Jordaniassa?
Israel ei ole missään nimessä täydellinen maa, joka aina toimisi kaikessa ”täydellisesti”. Israelissa on asioita, joita pitää edelleen parantaa ja kehittää. Mutta niin on myös vaikkapa Suomessa, Saksassa ja Australiassa. Samaan aikaan Israel on ainoa maa Lähi-idässä, jossa demokratia toteutuu uskonnosta ja etnisestä taustasta huolimatta. Voimmeko sanoa samaa Libanonista, Syyriasta, Jordaniasta, Egyptistä, Iranista tai Saudi-Arabiasta? Vaikka kaikki tietävät vastauksen, sillä ei näytä olevan niin suurta merkitystä.
Miksi näistä Israelin arabien onnistumisista ja menestystarinoista on kirjoitettu niin vähän suomalaisessa lehdistössä? Hyvä kysymys. Lopuksi palataan sanaan apartheid. Kyseisen sanan liittäminen Israeliin on yhtä järjestöntä, kuin väittäisi, että ”Suomessa naisia syrjitään avoimesti ja heillä ei ole tasavertaisia oikeuksia”! Veikkaan, että todellisuus nykyisen hallituksemme kokoonpanossa osoittaa jotain muuta. Fiktio ja faktat eivät saa sekoittua agendojen paineen alla.
Kuten tuomari Richard Goldstone – entinen vanhempi eteläafrikkalainen juristi ja Israelin politiikan kriitikko – totesi: ”Ne, jotka sekoittavat Israelin ja Länsirannan tilanteet ja vertaavat molempia vanhaan Etelä-Afrikkaan, tekevät karhunpalveluksen kaikille, jotka toivovat oikeutta ja rauhaa.”
ICEJ:n työssä haluamme olla rakentamassa tulevaisuutta, ja tämän vuoksi tuemme monia nuorten opintoihin tähtääviä tukiohjelmia. Haluamme nähdä Israelissa valoisan tulevaisuuden kaikkien kansanryhmien parissa.
Toivoa ja tulevaisuutta rakentamassa,
Jani Salokangas
Toiminnanjohtaja
ICEJ Suomen osasto
