ICEJ:n holokaustiselviytyjien Haifa-kodissa asuu nyt seitsemäntoista uutta asukasta Ukrainasta. Uudet maahanmuuttajat tarvitsevat saapuessaan asunnon, vaatteita ja muita perustarvikkeita. Lisäksi on tärkeää rakentaa yhteyksiä paikallisiin ja löytää yhteisö, jossa he voivat juurtua esi-isiensä maahan.
Heprean kielen opiskelua
Monet uusista asukkaistamme puhuvat vain ukrainaa ja venäjää. He tuntevat itsensä avuttomiksi, kun eivät pysty kommunikoimaan hepreaksi. Päätimme tarttua kielen oppimisen haasteeseen tarjoamalla heille heprean tunteja. ICEJ:n uusi työntekijä Maria auttaa heitä nyt heprean opiskelussa. Kun aakkoset oli saatu haltuun, he alkoivat opetella sanoja ja saavat myös kotitehtäviä.
He ovat innokkaita oppimaan. Yksi heistä kertoi: “On suuri siunaus, että kielituntimme on täällä. Monilta kuluu paljon aikaa kielitunneille kulkemisessa, mutta me voimme opiskella kotona. Opettajamme haluaa, että menestymme ja opimme hepreaa.” Toinen oppilas sanoi: “On tärkeää oppia hepreaa, vaikka emme puhuisikaan kovin sujuvasti. Tärkeintä on, että voimme kommunikoida keskenämme, tulla yhteen ja rakentaa yhteisön. Auttamalla meitä tässä, pidennätte elämäämme.”
Juhlimme syntymäpäiviä
Haifa-kodissa jokainen syntymäpäivä on erityinen voitto elämälle. Suurin osa asukkaista on 80–90-vuotiaita, jotkut lähemmäs satavuotiaita, jopa ylikin. Vaikka monet eivät enää iloitse ikääntymisestä, juhlimme jokaisen asukkaamme syntymäpäivää.
ICEJ:n työntekijät vierailevat syntymäpäiväsankarin luona, laulavat ja vievät kakkua, ilmapalloja ja onnittelukortin. Meille on tärkeää, että asukkaat tuntevat, että heidät nähdään ja heitä rohkaistaan. “Ihanaa, että tulitte yllättämään minut tällä tavalla”, iloitsi asukkaamme Emma. “Se saa meidät tuntemaan, ettemme ole aivan yksin.” Juuri 90-vuotispäiväänsä viettänyt Chaja totesi puolestaan, että paljon tärkeämpää kuin lahjat tai kakku on henkilökohtainen huomio. Se merkitsee eniten.
Uusi asukkaamme Rivka
Yksi Haifa-kodin uusimmista asukkaista on 85-vuotias Rivka. Hän on kotoisin Romaniasta Iasin kaupungista, joka kärsi pahiten pogromien aikana. Sota-aika oli perheelle hyvin vaikeaa aikaa. Israeliin perhe pääsi muuttamaan vasta sodan jälkeen vuonna 1950. Rivka oli silloin kaksitoistavuotias.
Israelissa hän tapasi myöhemmin tulevan aviopuolisonsa Eliezerin, joka oli myös holokaustiselviytyjä Romaniasta. Pariskunnalla on kaksi lasta ja neljä lastenlasta. Kaksi vuotta sitten mies sairastui dementiaan ja joutui palvelukotiin. Rivkasta oli vaikea elää yksin, joten hän päätti muuttaa Haifa-kotiin. ”Minut toivotettiin tervetulleeksi niin kauniisti. Minulla on täällä ystäviä, ja joka ilta istumme yhdessä ja keskustelemme”, Rivka kertoo. ”Jos olisin tiennyt, minkälainen paikka tämä on, olisin muuttanut tänne jo vuosia aiemmin!”
Yudit Setz
ICEJ:n holokaustiprojektien johtaja
Voit tukea holokaustiselviytyjien Haifa-kotia lahjoittamalla holokaustivanhusten parissa tehtävään työhön.
