ajankohtaista

Blogi: Kivulias hiljaisuus – 50 vuotta Münchenin verilöylystä

”’Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua?’ kysyy profeetta Jeremia (Jer. 15:18), ja samaa mekin kysymme tänä päivänä”, sanoi Israelin presidentti Isaac Herzog Münchenin terrori-iskun muistotilaisuudessa Saksassa maanantaina 5. syyskuuta.

Silloin tuli kuluneeksi 50 vuotta Münchenin kesäolympialaisten (1972) verilöylystä, jossa palestiinalaisterroristit hyökkäsivät kisakylään ja surmasivat kylmäverisesti yksitoista israelilaista olympiaedustajaa.

”Tämä kauhistuttava tapahtuma on kuin haava, joka ei parane”, Herzog jatkoi lisäten, etteivät olympialaiset ole olleet israelilaisille tragedian jälkeen enää koskaan samanlaiset kuin ennen.

Verilöyly kohdistui viattomiin ihmisiin, jotka olivat saapuneet Müncheniin kansojen välisen veljeyden, ymmärryksen ja hyväntahtoisuuden hengessä – edustaen kaikkea sitä, mikä olympia-aatteeseen kuuluu. Yhdessä päivässä heiltä riistettiin elämä, unelmat ja tulevaisuus, vain ja ainoastaan sen takia, että he olivat juutalaisia ja israelilaisia.   

Hyökkääjät kuuluivat palestiinalaiseen Musta syyskuu -terrorijärjestöön, joka sai apua iskuun paikallisilta uusnatseilta. Myös olympiakylän puutteelliset turvatoimet helpottivat hyökkäystä. Urheilijoiksi naamioituneet terroristit pääsivät vaivattomasti aidan yli kisakylään ja saavuttivat israelilaisten majoitustilat näin jo muutamissa minuuteissa.

Vaikka Saksan viranomaiset olivat saaneet vihjeitä terrori-iskun vaarasta, ei varautumistoimiin kuitenkaan ryhdytty. Myös Israelin tarjous lähettää paikalle omat erikoisjoukkonsa torjuttiin. Lopputuloksena oli täydellisesti epäonnistunut panttivankien vapautusyritys, joka johti sekä israelilaisten että yhden saksalaisen poliisin kuolemaan.  

Olisiko jotain voitu tehdä toisin? Varmasti paljonkin, mutta se ei kuitenkaan tuo takaisin terrori-iskussa menehtyneitä.    

Kenties kivuliainta tapahtuneessa on hiljaisuus, joka järkyttävää tragediaa seurasi. Hiljaisuus, peittely ja vastuun väistely jatkuivat vuosikymmeniä viimepäiviin asti uhrien omaisten käydessä uuvuttavaa taisteluaan tapahtuman jälkipyykin selvittelyssä.

Vasta viime vuonna – 49 vuotta verilöylyn jälkeen– Kansainvälinen olympiakomitea suostui lopulta pitämään minuutin hiljaisen hetken Münchenin uhrien muistoksi Tokion olympialaisten (2021) avajaisissa.

Myös Saksalta kesti vuosikymmeniä myöntää virheensä ja vastuunsa olympialaisten puutteellisissa turva- ja pelastustoimissa. Maanantaina Saksan presidentti Frank-Walter Steinmeier kuitenkin esitti virallisen anteeksipyyntönsä israelilaisuhrien omaisille. Myös omaisille maksettavista korvauksista päästiin lopulta sopuun viime viikolla.        

”Maailma ei saa koskaan unohtaa: terrorismin vastaisessa sodassa meidän tulee taistella yhtenäisesti, päättäväisesti ja jämäkästi. Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu siitä, kuinka me pyhitämme hyvää ja samaan aikaan torjumme ja kukistamme pahaa”, totesi Israelin presidentti Herzog Münchenissä.

Juuri tämän takia meidän tulee muistaa ja julistaa: Ei koskaan enää.   

Kuolleet israelilaiset olivat

  • painonnostaja David Berger, 28 v.
  • painituomari Yossef Gutfreund, 40 v.
  • painonnostaja Zeev Friedman, 28 v.
  • painija Eliezer Halfin, 24 v.
  • painonnostaja Yossef Romano, 32 v.
  • yleisurheiluvalmentaja Amitzur Shapira, 40 v. 
  • tarkka-ammuntavalmentaja Kehat Shorr, 53 v.
  • painija Mark Slavin, 18 v.
  • miekkailija Andre Spitzer, 27 v.
  • painonnostotuomari Jacob Springer, 51 v.
  • painivalmentaja Moshe Weinberg, 32 v.

Olkoon heidän muistonsa siunattu.

Susanna Rajala
ICEJ:n Suomen osaston viestintäkoordinaattori

Lisää ajankohtaista samasta aiheesta