”Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.” (Hes. 37:22)
Israel on tällä hetkellä yhdessä historiansa pahimmista kriiseistä sitten kansakunnan uudestisyntymisen vuonna 1948. Aiemmat Israelin kohtaamat vakavat uhat tulivat ulkopuolelta – itsenäisyyssota, kuuden päivän sota ja Jom Kippur -sota. Nykyinen oikeuslaitoksen uudistuksia koskeva konflikti on kuitenkin sisäinen uhka. Kriisi, jossa veli on asettunut veljeä vastaan. Joidenkin mukaan vastakkain ovat Tel Avivin maallinen ”valtio” ja Jerusalemin uskonnollinen ”valtio”.
Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Kysymys on monella tapaa siitä, voiko nationalistinen ja uskonnollinen hallituskoalitio alistaa näkemyksensä koko kansalle. Tämä ei koske vain maallisia juutalaisia vaan myös perinteisiä juutalaisia, arabikristittyjä ja muslimivähemmistöjä ja jopa paikallista messiaanista juutalaista yhteisöä.
Molemmilla puolilla linjat eivät ole niin selkeitä kuin miltä ne näyttävät. Jopa konservatiivisemmista ja uskonnollisimmista juutalaisista monet ovat sitä mieltä, että valtio tarvitsee vahvaa oikeuslaitosta valvomaan ja tasapainottamaan hallituksen päätöksiä – erityisesti maassa, jossa ääripäitä löytyy molemmilta puolilta.
Äskettäin eräässä israelilaisessa poliittisessa sarjakuvassa esitettiin moderni versio Raamatun tarinasta, jossa Salomo neuvoi kahta vauvasta kiistelevää naista halkaisemaan vauva, jotta sen todellinen äiti saataisiin selville. Sarjakuvassa pääministeri Benjamin Netanjahu kuvattiin halkaisemassa tuota vauvaa, joka edusti piirroksessa Israelin kansakuntaa. Sarjakuva ilmestyi vasemmistolaisessa Ha’aretz -sanomalehdessä, joka tunnetaan halveksunnastaan Netanjahua kohtaan.
Itse asiassa tunnen, että tämän kiistan kumpikaan osapuoli ei halua tehdä kompromisseja ja molemmat uhkaavat jakaa kansakunnan. Vaikka Israelin presidentti Isaac Herzog osoitti suurta valtiomiestaitoa tarjotessaan aidon tien toimivaan kompromissiin, molemmat osapuolet poistuivat näistä neuvotteluista ja oppositio teki sen ensin.
Talmudin oppineet väittävät, että syynä juutalaisten toiseen maanpakoon oli sinat achim eli ”veljien viha”. Israel oli sisäisesti jakautunut, ja Jumala tuomitsi heidät. Tuore mielipideartikkeli myös vertasi nykytilannetta Jom Kippur -sotaan tasan 50 vuotta sitten, jolloin nykyaikainen Israelin valtio kohtasi suurimman uhkansa olemassaololleen. Kolumnisti kuitenkin totesi eron olevan siinä, että nyt kyseessä ei ole äkillinen yllätyshyökkäys, vaan se, että molemmat osapuolet kävelevät katastrofiin silmät avoinna.
Tämä nykyinen kriisi on siis todellinen uhka Israelin kansakunnan yhtenäisyydelle ja yhteiskuntarakenteelle. Silti pysyn optimistisena – en siksi, että luottaisin poliitikkoihin, vaan koska Raamattu sanoo selvästi, että Jumala on tuonut kansansa takaisin, eikä sitä enää koskaan revitä juuriltaan (Aamos 9:15). Sen lisäksi Hän vannoo, että Israelin fyysinen paluu kotimaahansa päättyy loistokkaaseen hengelliseen ennalleen asettamiseen, sillä totisesti: ”Minä, Herra, olen puhunut, ja Minä teen sen.” (Hes. 36:36).
Oikeuslaitoksen uudistuksista käytävän kiistan keskellä muista, että Herra lupaa: ”Ja Minä palautan sinun tuomarisi muinaiselleen ja sinun neuvonantajasi sellaisiksi, kuin alkujaan olivat. Sitten sinua kutsutaan ’vanhurskauden linnaksi’, ’uskolliseksi kaupungiksi’. Siion lunastetaan oikeudella ja sen kääntyneet vanhurskaudella.” (Jes. 1:26–27)
Rukoilkaamme Jumalan antamaa yhtenäisyyttä Israelissa ja johtajia, joilla on viisaus ja nöyrä sydän tuomaan rauhan kansakunnalle. Tiedän, että Jumala vastaa rukouksiimme, koska sen Hän on jo luvannut tehdä Sanassaan.
Lämpimät terveiset Jerusalemista!
Jürgen Bühler
ICEJ:n presidentti
Liity mukaan yhteiseen englanninkieliseen rukoukseen netissä joka keskiviikko klo 16.00 osoitteessa: on.icej.org/ICEJGlobalPrayer
Tilaa kuukausittainen Jesaja 62 -rukouskirje sähköpostiisi täältä!
Kiitos, kun rukoilet kanssamme. Rukous voi paljon!
