25-vuotias israelilainen Shalev Biton on yksi lokakuun 7. päivän terrori-iskun selviytyjistä. Hän vieraili hiljattain kanadalaisessa Westwood Community Church -seurakunnassa kertomassa tuskallisen, mutta onnekkaan selviytymistarinansa ICEJ:n Kanadan osaston järjestämässä tilaisuudessa.
Galileassa syntynyt Shalev on aina rakastanut musiikkia ja myös opiskellut musiikkituotantoa ja äänisuunnittelua Tel Avivissa. Tuona kohtalokkaana aamuna hän osallistui ystäviensä kanssa Nova-musiikkifestivaaleille, jossa yli 360 ihmistä murhattiin ja ainakin 40 otettiin panttivangiksi Gazaan.
Shalev saapui festivaalipaikalle varhain lauantaiaamuna. Ystävien lähtiessä tanssimaan Shalev päätti nukkua teltassa. Kello kuuden aikaan hän kuitenkin heräsi kuullessaan kaukaa räjähdyksiä. Puoli tuntia myöhemmin satoja Gazasta ammuttuja raketteja alkoi lentää hänen päänsä yläpuolella, ja ryhmä ryhtyi pakkaamaan tavaroitaan. Ympärillä oli täydellinen kaaos. Jotkut itkivät, toiset soittivat vanhemmilleen, monet riensivät autoilleen.
Kun laukausten äänet alkoivat lähestymään ja lisääntymään, Shalev lähti juoksemaan kahden ystävänsä kanssa, ensin pellon halki ja sieltä kuivaa joenuomaa eteenpäin. Juostuaan noin kahdeksan kilometriä he näkivät kasvihuoneen, johon he piiloutuivat. Sieltä he siirtyivät läheiselle maatilalle, jossa oli kaksitoista thaimaalaista työntekijää ja hepreaa puhuva arabimies Eunice, joka oli maatilan johtaja. Eunice vei heidät maatilan rakennukseen, jossa hän antoi heille vettä ja ruokaa ja laittoi rakennuksen ilmastointilaitteen päälle. Viimein Shalev tunsi olonsa hieman turvallisemmaksi, mutta vain hetkeksi.
Noin kaksi tuntia myöhemmin ryhmä Hamasin terroristeja ilmestyi yhtäkkiä maatilan portin eteen. Shalev ystävineen piiloutui rakennuksen alla olevaan matalaan tilaan. Terroristit sanoivat Eunicelle nähneensä tilalla juutalaisia ja alkoivat etsiä heitä. Shalev muistaa nähneensä terroristien jalat piilopaikkansa vieressä. Mutta lopulta terroristit kuitenkin luovuttivat ja poistuivat paikalta.
”Oli ihme, etteivät he tappaneet meitä, thaimaalaisia työläisiä tai edes arabimiestä, koska muualla he tappoivat kaikki”, Shalev kertoi.
Kun ystävykset ryömivät ulos rakennuksen alta, Eunice yritti puhelimitse tavoittaa jonkun, joka voisi tulla pelastamaan kolmikon. Läheisestä kylästä saapui pian israelilaisia, jotka ajoivat heidät turvaan autollaan. Shalev halasi ja kiitti Eunicea, joka jäi maatilalle turvaamaan thaimaalaisia työntekijöitään.
Selviytymistarinansa päätteeksi Shalev halusi jättää kuulijoille kolme tärkeää viestiä:
”Ensinnäkin, meidän kaikkien, ympäri maailmaa, on oltava vahvoja ja yhtenäisiä vihaa ja terroria vastaan.”
”Toiseksi, kiitos paljon kaikesta, mitä te evankeliset kristityt teette auttaaksenne meitä Israelissa, lahjoituksillanne ja ystävyydellänne.”
”Lopuksi jokaisen tulisi elää elämäänsä täysillä, koska emme tiedä, mitä voi tapahtua seuraavan minuutin aikana. Joten eläkää unelmianne ja rakastakaa läheisiänne!”
***
Monet kristityt ovat kuulleet holokaustista selviytyneiden todistuksia sota-ajan kärsimyksistä ja menetyksestä, mutta myös huolta siitä, että jotkut unohtavat tai kieltävät sen, mitä heille holokaustin aikana tapahtui. Samalla tavalla tänä päivänä on niitä, jotka kieltävät lokakuun 7. päivän joukkomurhat. Shalev Bitonin selviytymistarina on yksi yritys vastustaa niitä, jotka kieltävät tuon päivän traagiset tapahtumat.
Lyhennetty ja muokattu ICEJ:n Kanadan osaston varajohtaja Adam Gabelin 8.3.2024 julkaistusta artikkelista.
