”Jotta paha voi kukoistaa, tarvitaan vain hyviä ihmisiä, jotka eivät tee mitään.” (Simon Wiesenthal)
Sunnuntaina 6. marraskuuta tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun höyrylaiva S/S Hohenhörn lähti liikkeelle Helsingin Eteläsatamasta kohti Tallinnaa. Laivalla oli mukana kahdeksan juutalaispakolaista, jotka olivat tulleet Suomeen neljä vuotta aikaisemmin ja anoivat päästä turvaan maahamme holokaustin julmuuksien ja sekasorron repiessä Eurooppaa.
Suomi päätti kuitenkin toisin: juutalaispakolaisille ei myönnetty lupaa jäädä maahan, vaan heidät luovutettiin erilaisiin tekaistuihin syytteisiin vedoten natsi-Saksan käsiin marraskuussa 1942. Sisäministeriön mukaan kyseessä oli lainmukainen päätös, jossa turvapaikkaoikeutensa menettäneet ”epäsuotavat ja rikolliset ainekset” karkotettiin maasta.
Kahdeksan luovutettua juutalaispakolaista olivat:
- Heinrich Huppert (s. 16. marraskuuta 1896, Wien, Itävalta)
- Kurt Huppert (s. 29. elokuuta 1931, Wien, Itävalta)
- Franz Olof Kollmann (s. 15. toukokuuta 1941, Helsinki, Suomi)
- Georg Kollmann (s. 19. marraskuuta 1912, Wien, Itävalta)
- Janka Kollmann, o.s. Holcerova (s. 10. syyskuuta 1910, Nyiregyhaza, Unkari)
- Elias Kopelowsky (s. 22. syyskuuta 1881, Ilgen, Saksa)
- Hans Robert Martin Korn (s. 26. kesäkuuta 1919, Bielitz, Puola)
- Hans Edward Szybilski (s. 29. elokuuta 1907, Elberfeld, Saksa)
Kohtalokas laivamatka alkoi Helsingistä kohti Tallinnaa ja jatkui sieltä Puolaan. Matkan lopullinen päätepiste oli Auschwitzin kuolemanleiri, jossa seitsemän heistä murhattiin ja vain yksi selviytyi hengissä.
Myöhemmässä historiantutkimuksessa on selvinnyt, että luovutettuja on ollut sodan aikana enemmänkin kuin kyseiset kahdeksan juutalaista. Pakolaisten lisäksi Suomi luovutti natsi-Saksalle neuvostoliittolaisia sotavankeja, joiden joukossa oli myös juutalaisia. Lisäksi Suomi käännytti maamme satamiin pyrkiviä pakolaislaivoja jo sodan alkuvaiheessa.
Muistammeko, opimmeko?
”Unohtaminen ei ole ainoastaan vaarallista, vaan myös loukkaavaa; kuolleiden unohtaminen on kuin tappaisi heidät toiseen kertaan.” (Elie Wiesel)
58 vuotta juutalaisluovutusten jälkeen – 6. marraskuuta 2000 – pääministeri Paavo Lipponen esitti Suomen valtion ja kaikkien suomalaisten puolesta virallisen anteeksipyynnön luovutuspäätöksestä. Samana vuonna Suomen evankelisluterilainen kirkko pyysi anteeksi sitä, ettei edes kirkko ollut puuttunut aikanaan asiaan.
Sanat eivät tuo takaisin luovutettuja, mutta virallisella pahoittelulla on kuitenkin symbolinen merkitys, vaikka se tapahtuikin juutalaisluovutusten osalta häpeällisen myöhään.
Vuodesta 2000 lähtien on Helsingissä järjestetty vuosittain virallinen muistotilaisuus kahdeksan muistoksi. Tilaisuus järjestetään Helsingin Tähtitorninmäellä, johon on pystytetty muistomerkki ”Apua anovat kädet”. Se on graniittinen kivipaasi, johon kaiverrettu kahdeksan luovutetun nimet sekä Jesaja 56:5:n teksti suomeksi, ruotsiksi ja hepreaksi:
”Heillekin Minä luon kunniakkaan muistomerkin ja nimen pyhäkössäni ja muurien sisäpuolella.”
”Kaikesta huolimatta, uskon, että ihmiset ovat silti todella hyviä sydämessään”,kirjoittinuori juutalaistyttö Anne Frank, joka menehtyi maaliskuussa 1945 Bergen-Belsenin keskitysleirillä.
Olkoon se esimerkkimme ja rukouksemme, että mekin aina muistaisimme – ei ainoastaan sydämen sanoin vaan myös sydämen teoin – ja että oppisimme tarttumaan käsiin, jotka anovat apua myös meidän aikanamme.
Susanna Rajala
ICEJ:n viestintäkoordinaattori
