ajankohtaista

Suomalaisen Lydia Forsströmin rohkeutta natsien Berliinissä

Suomalainen Lydia Forsström vaaransi henkensä pelastaessaan juutalaisia natsien Berliinissä toisen maailmansodan aikana. Hän on tiettävästi ainoa suomalainen, joka on julistettu ”vanhurskaaksi kansakuntien joukossa”.

27. tammikuuta vietetään kansainvälistä holokaustin muistopäivää, jolloin kunnioitetaan kuuden miljoonan juutalaisen ja muiden holokaustissa menehtyneiden muistoa. Se on sama päivämäärä, jolloin Auschwitzin kuolemanleiri vapautettiin 77 vuotta sitten. Suomessa muistopäivää on vietetty valtioneuvoston kanslian päätöksellä vuodesta 2002 alkaen.

Suomen ja suomalaisten osuudesta juutalaisten kansanmurhaan on saatu viime vuosina merkittävää uutta tietoa muun muassa Kansallisarkiston selvitysten ja tutkimushankkeiden avulla. Suomalaisista, jotka auttoivat juutalaisia toisen maailmansodan aikana, tiedetään sen sijaan huomattavasti vähemmän.

Yksi näistä henkilöistä, jonka tarina on pysynyt toistaiseksi lähes tuntemattomana, on suomenruotsalainen nainen nimeltä Lydia Forsström (1914–2006), joka Berliinissä asuessaan pelasti useita juutalaisia joukkotuholta toisen maailmansodan aikana.

Jerusalemissa sijaitseva Vainojen museo ja koulutuskeskus Yad Vashem tunnusti Lydia Forsströmin ”vanhurskaaksi kansakuntien joukossa” (Righteous Among the Nations) vuonna 1980.

Arvonimi on merkittävä tunnustus, jonka Israelin korkeimman oikeuden tuomari myöntää asianmukaisesti ansioituneille ei-juutalaisille henkilöille, jotka vaaransivat henkensä pelastaakseen juutalaisia holokaustin aikana. Tunnustus on myönnetty tähän mennessä 27 921 henkilölle. Forsström on tiettävästi ainoa suomalainen, joka on saanut tämän merkittävän tunnustuksen.

Kansainvälisenä holokaustin muistopäivänä Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystö (ICEJ) Suomen osasto haluaa jakaa tämän innostavan tarinan suomalaisnaisesta, joka osoitti erityistä rohkeutta auttaessaan juutalaisia natsien Berliinissä.

”ICEJ:nä haluamme tuoda esille Suomen ja suomalaisten osuutta hädänalaisten ja kärsivien hyväksi holokaustin aikana”, sanoo ICEJ:n Suomen osaston toiminnanjohtaja Jani Salokangas, ”On erittäin koskettavaa löytää tällainen arjen sankari kuin Lydia Forsström, joka vaaransi henkensä juutalaisten pelastamiseksi. Kuinka moni meistä tekisi saman tänä päivänä?”

ICEJ:n Suomen osaston pohjoismainen holokaustiasiantuntija tri Susanna Kokkonen on selvittänyt Lydia Forsströmin ainutlaatuista tarinaa tutustumalla Forsströmiä koskevaan aineistoon Yad Vashemin arkistoissa.


”Holokausti, joka oli antisemitismin äärimmäinen ilmentymä, tapahtui Euroopassa. Siksi on erityisen huolestuttavaa, että antisemitismi on lisääntynyt viime vuosina räjähdysmäisesti juuri Euroopassa. Lydia Forsströmin esimerkin kautta haluamme rohkaista kaikkia toimimaan antisemitismiä vastaan”, Kokkonen sanoo.

Vuonna 1984 perustettu ICEJ:n Suomen osasto on sitoutunut vahvasti holokaustin muiston kunnioittamiseen ja antisemitismin vastaiseen työhön. ICEJ on tukenut Yad Vashemin kristittyjen ystävien osaston toimintaa sen virallisena yhteistyökumppanina jo usean vuoden ajan. Lisäksi ICEJ ylläpitää holokaustivanhusten Haifa-kotia ja tukee myös muuta holokaustiselviytyjien parissa tehtävää työtä Israelissa. Vuoden 2022 aikana ICEJ tulee tuottamaan paljon uutta sisältöä ja opetusmateriaalia aiheesta. 


Kuvat:
1. Lydia Forsström (lähde: Celle Stadtarchiv)
2. Evy Goldstein (nyk. Woods, kuvassa oikealla) oli yksi niistä lapsista, jonka Lydia Forsström pelasti sodan aikana. (lähde: Yad Vashem/The Righteous Among the Nations)
3. Yad Vashemin Lydia Forsströmille vuonna 1980 myöntämä kunniakirja. (lähde: Yad Vashem/The Righteous Among the Nations)

Lydian tarina: suomalaisnaisen rohkeutta natsien Berliinissä

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä ja Weimarin tasavallan aikana (1918–1933) Berliini oli suuri metropoli. Suuren inflaation ja työttömyyden takia Berliini oli myös kurjuuden paikka. Ensimmäisen maailmansodan vammautuneet veteraanit kerjäsivät kaduilla. SA:n väkivalta ja häiriköinti oli myös osa normaalia elämää. 1930-luvulla Berliini koki natsien valtaannousun. Kaupunki, joka oli ollut Weimarin tasavallan taiteen ja kulttuurin keskus, muuttui nopeasti totalitarismin ikeen alla.

Suuret poliittiset muutokset tapahtuvat yleensä vähitellen, mutta tässä tapauksessa kaikki eteni hyvin nopealla aikataululla. Hitlerin valtaannousua tammikuussa 1933 seurasi jo helmikuussa maamerkki Reichstagin eli valtiopäivien poltto. Pahantahtoisen turvallisuuspoliisin jatkuva läsnäolo, juutalaisten liikkeiden huhtikuinen boikotti ja toukokuun kirjaroviot muuttivat elämää näkyvällä ja konkreettisella tavalla jo 1933. Ilmapiiri ei ollut suosiollinen toisinajattelijoille.

Saksan kirkot reagoivat Hitlerin valtaannousuun eri tavoin. Vatikaani teki Natsi-Saksan kanssa Concordat -sopimuksen jo 1933. Tuolla Hitlerin kannalta tärkeällä sopimuksella katolinen kirkko neutralisoitiin ikään kuin valtion suojelua vastaan. Protestanttipuolella innokkuus Hitleriä kohtaan oli erityisen suurta, sillä moni pastori piti Hitleriä lain ja järjestyksen tuojana kovin vapaamieliseen yhteiskuntaan. Ei ole siis ihme, että evankelinen kirkko seurasi suurimmaksi osaksi Hitlerin johtoa.

Pieni ryhmä pastoreita, joista meille tunnetuimpia ovat Martin Niemöller (1892–1984) ja Dietrich Bonhoeffer (1906–1945), perusti protestantismin sisään opposition nimellä Bekennende Kirche eli Tunnustuskirkko. Oleellista on se, että tämänkin ryhmän sisällä Hitleriä vastustettiin nimenomaan siksi, että natsit halusivat sekaantua kirkon asioihin. Kysymys ei siis ollut erityisesti juutalaisia puolustavasta ryhmästä.

Pienemmät protestanttien ryhmät ja seurakunnat, monet niistä amerikkalaista alkuperää, kiellettiin heti natsien saatua mahdollisuuden kontrolloida seurakuntakenttää. On tunnettua, että Jehovan Todistajia vainottiin jo hyvin varhain ja hyvin vakavasti.  Quakers eli kveekarit oli myös yksi kielletty ryhmä.

Tähän liittyy myös suomalainen Lydia.

Lydia Forsström
 (1914–2006) (kuva 1.) oli suomenruotsalainen nainen Berliinissä. Vaikka hän oli asunut Berliinissä lapsuudestaan saakka, hän oli kuitenkin Suomen kansalainen.

Maailmansodan aikana Lydia asui pienessä asunnossa Berliinin rautatieaseman lähellä. Vuonna 1943 Lydian kveekariystävä tutustutti hänet juutalaiseen naiseen nimeltään Liselotte Pereles. Perelesin sodanaikainen sukunimi oli Koch. Hän oli sosiaalityöntekijä, joka oli vainon aikana mennyt maan alle. Vuonna 1943 Berliinien piti olla natsien terminologian mukaisesti judenfrei eli vapaa juutalaisista ja judenrein eli puhdas juutalaisista. Mutta sodan aikana kaupungissa eli ehkä jopa 7 000 juutalaista. Heitä kutsuttiin termillä U-boat eli sukellusvene. 

Mitä Lydia teki tutustuttuaan vainottuun naiseen? Puolentoista vuoden ajan Lydia piti naista piilossa omassa pikkuasunnossaan jakaen samalla säännöstelyn vuoksi hyvin rajalliset ruoka-annoksensa tämän kanssa. Kaupunkioloissa piilottamista pidettiin äärimmäisen vaikeana ja yleensä kaupunkiasuntoja käytettiin vain väliaikaisesti, kun muuta ei ollut heti tarjolla.

Lisäksi Lydia tuki sekä taloudellisesti että moraalisesti muitakin vainottuja juutalaisnaisia ja -lapsia. Yksi näistä oli vuonna 1938 syntynyt Evy Goldstein (nyk. Woods) (kuva 2). 

Sodan loppukuukausina hän vaaransi toden teolla henkensä toimiessaan viestinviejänä erään juutalaisen äidin ja tämän teinipojan välillä.

Vainojen museo ja koulutuskeskus Yad Vashem tunnusti Lydia Forsströmin ”vanhurskaaksi kansakuntien joukossa” vuonna 1980. (kuva 3.) 

Tri Susanna Kokkonen
ICEJ:n pohjoismainen holokaustin ja antisemitismin asiantuntija

Lisää ajankohtaista samasta aiheesta

27/06/2022

ICEJ avusti 160 Etiopian juutalaista paluumuuttajaa Israeliin

20/06/2022

ICEJ tukee yksinhuoltajaperheitä Israelissa

17/06/2022

Blogi: Apartheid tapetilla – jälleen kerran

X