Yhdistynyt kuningaskunta juhli 2. kesäkuuta kuningatar Elisabet II:n valtaannousun 70-vuotisjuhlaa eli platinajuhlaa. Hänen valtakautensa on tiettävästi pidempi kuin yhdenkään toisen monarkin. Hänet tunnetaan myös hallitsijana, joka on pitänyt uskoaan avoimesti esillä.
Elisabet oli 25-vuotias, kun hänen isänsä kuoli yhtäkkiä ja odottamattomasti. Hänestä tuli hetkessä Englannin ja koko Kansainyhteisön kuningatar. Sanomalehdissä ja radiolähetyksissä julistettiin: “Kuningas on kuollut. Kauan eläköön kuningatar!”
Vaikka Britannian hallitus säätää maan lait, kuningatar ja hänen perheensä edustavat yhteiskuntaa. Kuningatar kruunattiin Westminster Abbeyn katedraalissa Lontoossa 1952. Kruunajaisissa kuningatar vannoi juhlallisen valan Jumalalle. Hänet voideltiin pyhällä öljyllä, samaan tapaan kuin pappi Saadok ja profeetta Naatan voitelivat kuningas Salomon. Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar on myös Englannin kirkon johtaja.
Kuningatar Elisabet sanoi: “Minä pyysin Kansainyhteisöä rukoilemaan puolestani, kun valmistauduin tehtävääni palvella heitä. Olen hyvin kiitollinen teille rukouksistanne ja Jumalalle Hänen vankkumattomasta rakkaudestaan. Olen todellakin nähnyt Hänen uskollisuutensa.”
Kun kuningatar Elisabet kruunattiin, Israelin valtio oli neljävuotias. Elisabetin edesmennyt aviopuoliso, Edinburghin herttua Philip, suhtautui aina myötätuntoisesti Israeliin. Tähän tiettävästi vaikutti Philipin äidin ryhtyminen nunnaksi myöhemmässä elämänvaiheessaan. Hänen äitinsä asui luostarissa Jerusalemissa ja tuki juutalaista kansaa.
Tänä päivänä ei ole moniakaan kuninkaita, kuningattaria tai hallitsijoita, jotka julkisesti kunnioittavat Jumalaa ja tukevat Israelia. Tässä suhteessa Iso-Britannian maine ei kuitenkaan ole aina ollut puhtoinen.
Antisemitismin nousu Britanniassa
Kuningas Rikhardin noustua valtaan vuonna 1189 väkivaltainen antisemitismi alkoi nousta Englannissa. Siihen vaikuttivat paavi Urbanus II:n aloittamat ristiretket (1095–1291), joiden tarkoitus oli vapauttaa Jerusalem muslimien vallasta. Vihollisina ei kuitenkaan pidetty vain muslimeja vaan myös juutalaisia. Tämä ristiretkeläisten antisemitistinen asenne levisi ympäri Eurooppaa. Julmuudet alkoivat silloin myös Englannissa.
Kruunajaisten jälkeen kuningas Rikhard lähti sotimaan Pyhälle maalle. Vuonna 1190 kymmeniä juutalaisia surmattiin Lontoossa, Norfolkissa ja Lincolnissa. Yorkin kaupungin 150 hengen juutalaisyhteisö teki joukkoitsemurhan, koska he eivät halunneet joutua tapetuiksi.
Vuonna 1222 Oxfordin synodina tunnettu katolisen kirkon kirkolliskokous kokoontui Oxfordissa. Siellä vahvistettiin katolinen antisemitistinen säädös vuodelta 1215. Kokouksessa hyväksyttiin laki, joka pakotti juutalaiset käyttämään erityistä tunnusmerkkiä, jossa oli kaksi valkoista raitaa symboloiden kymmentä käskyä. Tämä oli maailman ensimmäinen virallinen tunnusmerkki, jota juutalaiset pakotettiin käyttämään osoituksena etnisestä taustastaan.
Lisäksi Oxfordin synodi sääti lakeja, jotka kielsivät auttamasta juutalaisia tai käymästä kauppaa heidän kanssaan. Se oli hyvin vastenmielistä ja julmaa. Lopulta, vuonna 1290, kuningas Edward I karkotti juutalaiset Englannista. Tämä antisemitistinen päätös innoitti myös muita eurooppalaisia maita toimimaan samoin.
Ilmapiiri alkoi kuitenkin muuttua uskonpuhdistuksen eli reformaation myötä, kun puritaanit lukivat Raamatusta Jumalan iankaikkisesta suunnitelmasta juutalaisia varten. Tämän seurauksena juutalaiset saivat palata Englantiin vuodesta 1655 lähtien. Juutalaisten paluun mahdollistavan prosessin aloitti englantilainen sotilasjohtaja ja poliitikko Oliver Cromwell, joka oli itsekin taustaltaan puritaani. Paluumuuttoon saatiin virallinen lupa, kun uusi kuningas Charles II aloitti valtakautensa.
Kirkko katuu julkisesti
Tänä vuonna ICEJ:n Iso-Britannian osasto yhdessä muiden kristillisten sionistiryhmien kanssa otti yhteyttä maan anglikaanisen kirkon piispoihin ja vetosi heitä esittämään virallisen katumuksenosoituksen koskien antisemitististen lakien hyväksymistä Oxfordissa 800 vuotta sitten. Ihmeellisesti ja monien rukouksien jälkeen piispat suostuivat ehdotukseen. Oxfordin katedraalissa pidettiin 8. toukokuuta kristittyjen ja juutalaisten yhteinen tilaisuus, jonka myös maan juutalaisyhteisö otti erittäin hyvin vastaan.
Iso-Britannian esimerkin rohkaisemana uskon, että sama haaste koskee kristittyjä ympäri maailmaa: meidän tulee rukoilla hengellisiä läpimurtoja kansakuntiimme tunnustaaksemme menneisyyden pahat teot ja historialliset virheet, joita on tapahtunut omissa maissamme.
Ensimmäisen Timoteuksen kirjeen toisessa luvussa kannustetaan rukoilemaan kuninkaiden ja esivallan puolesta, koska se on hyvää ja otollista Jumalalle. Uskon, että tämä on haaste tämän päivän uskoville. Kun jumalattomuus kasvaa maailmassa, meidän tulee huutaa Herran puoleen, että Hän nostaisi esiin Jumalaa pelkääviä hallitsijoita ja vallankäyttäjiä, jotta siteet menneisyyden taakkoihin voidaan murtaa.
David Elms
ICEJ:n Iso-Britannian osaston toiminnanjohtaja
ICEJ:n Iso-Britannian osaston toiminnanjohtaja David Elmsin vieraskynäkirjoitus on julkaistu Sana Jerusalemista -lehdessä elokuussa (04/22, 8.8.2022), mutta julkaisemme sen poikkeuksellisesti uudelleen kuningatar Elisabet II:n poismenoa kunnioittaen.
