Vieraskynä

ICEJ:n kesäkuussa järjestämän Jerusalem-huippukokouksen teologinen linja keskittyi pääasiassa uusiin korvausteologian muotoihin. Yksi viime vuosikymmenten eniten keskustelua herättäneistä teologisista suuntauksista on niin kutsuttu ”uusi näkökulma Paavaliin” (New Perspective on Paul). Tri Samuel Tedder antoi tiiviin ja tasapainoisen johdannon tähän vaikutusvaltaiseen koulukuntaan selittäen sekä sen vahvuudet että sen vaikutukset siihen, miten kristityt näkevät Israelin nykyään. Alla on […]

Lokakuun 7. päivän jälkeen monet haluavat tietää, miksi kristityt tukevat edelleen Israelia kaikkien juutalaisvaltioon ja -kansaan kohdistuvien pahansuopien syytösten ja antisemitismin keskellä. Monet etsivät internetistä tietoa ”kristillisestä sionismista”. Tämän takia haluan seuraavaksi keskittyä Israelin pysyvään raamatulliseen merkitykseen ja erityisesti Israelin Aabrahamista alkaneeseen kutsuun. Keskeinen kysymys on: Mitä tämä jumalallinen kutsu tarkoittaa ja mikä on sen

Monet evankelisessa liikkeessä tukevat Israelia. Toisinaan tätä tukea ei kuitenkaan ymmärretä, varsinkin kun kirkko kamppaili vuosisatojen ajan hyväksyäkseen juutalaiset ja ryhtyi jopa antisemitistisiin tekoihin heitä vastaan. Monet kirkkoisät opettivat, että Jumala oli lopettanut työnsä juutalaisten kanssa ja jätti heidät maanpakoon merkkinä heidän jumalallisesta hylkäämisestään. Kaikki tämä kuitenkin muuttui dramaattisesti juutalaisten palattua kansakuntana takaisin esi-isiensä kotimaahan,

ICEJ:n kesäkuussa järjestämän Jerusalem-huippukokouksen yhtenä teemana oli antisemitismin torjunta. Christopher Kuehl kuvaili antisemitismiä kameleontiksi, joka syyttää juutalaisia ​​aina siitä, mitä yhteiskunta eniten pelkää, luodakseen syntipukin syvemmille sosiaalisille turhautumisille ja ahdistukselle. Hän nosti esille vallitsevan kristillisen hiljaisuuden nykyisen antisemitismin aallon keskellä ja kehotti tarkastelemaan seurakunnan tilaa. Alla on otteita hänen opetuksestaan. Opetuslapseuskriisi Kristittyjen ei pitäisi koskaan

Hyvät ystävät, Tänä vuonna, 22. huhtikuuta, Israel juhlii 78. itsenäisyyspäiväänsä. Israelissa Yom Ha’atzmaut, Israelin itsenäisyyspäivä, seuraa Yom HaZikaronia, maan muistopäivää kaatuneille sotilaille ja terrorin uhreille. Se toimii vuosittaisena, koskettavana muistutuksena siitä, mitä juutalaiset ovat uhranneet voidakseen elää vapaasti kotimaassaan. Siirtyminen surusta iloon heijastaa kansakunnan resilienssiä eli selviytymiskykyä, joka on rakennettu sinnikkyyden ja toivon varaan. Israelilainen

Yksi Raamatun ikuisista käskyistä liittyy muistamiseen. Hepreankieliset kirjaimet זָכַר (zakar) ovat sanan ”muistaa” juuri. Niistä rakentuvat monet erilaiset sanat, jotka viittaavat muistamiseen. Näihin heprean kirjaimiin liittyy sellainen muistaminen, jonka tarkoitus on johtaa toimintaan. Muistaminen voi jo sinällään olla arvokasta. Mutta vielä arvokkaampaa on menneestä oppiminen. Muistamattomuuden hinta Raamatusta löytyy lukuisia tarinoita muistamisesta ja unohtamisesta. Ajattelen

Vuosikymmenten ajan Israel saattoi luottaa laajaan ja monipuoliseen kansainväliseen tukeen – poliittisella, uskonnollisella ja yhteiskunnallisella tasolla. Se oli perusta, joka rakennettiin paitsi yhteisten demokraattisten arvojen ja holokaustin jälkeisen solidaarisuuden pohjalle, mutta myös raamatullisen vakaumuksen varaan. Nykyään tämä perusta kuitenkin muuttuu. Washingtonista Berliiniin, kirkkojen penkeistä televisiostudioihin, jotkut Israelin pitkäaikaisimmista liittolaisista ovat hiljaa – tai jopa kääntymässä